Miten voin ymmärtää Jumalan ankaruutta?

"Ja Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas. Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään." (2 Moos. 12:21-23)

Keskeinen juhla VT:ssa on pääsiäinen. Silloin muistellaan Jumalan antamaa pelastusta. Hän johdatti kansansa pois Egyptin orjuudesta. Juhlaa vietettiin pelastumisen muistoksi ja teki joka vuosi Jumalan pelastusteon ajankohtaiseksi. Israelin kansan usko oli uskoa Jumalaan, joka johdatti kansan pois Egyptin orjuudesta. Ensimmäisen käskyn sanamuoto todentaa asiaa näin:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptin maasta" (2 Moos. 20:2-3)

Egyptissä israelilaisten kodeissa tuona yönä pyhä pelko oli käsinkosketeltava. Jumala itse kulki tuhoojaenkelit pyhyytensä suojana läpi Egyptin maan. Siinä kodissa pelastuttiin, missä oven pihtipielissä oli veren merkki. Kaikissa muissa kodeissa Jumalan pyhyys tuotti tuhoa ja kuolemaa. Tältä kuolemalta eivät olleet suojassa myöskään juutalaisten esikoiset. Kuolema kulki Vain verellä merkittyjen kotien ohi. Kuoleman omaksi joutuivat meidän inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna myös viattomat lapset. Sillä jos perheen esikoinen sattui olemaan vauvaikäinen, ei vauva säästynyt kuolemalta. Vain verisen ristin takana olevat esikoiset säästyivät. Mikä kauhea oppi! Jumala ei säästä kuolemalta lapsia, ei edes vauvoja. Sama Jumala, jonka olemme Hänen Pojassaan oppineet tuntemaan meitä rakastavana. Voiko Jumala olla niin julma ja epäoikeudenmukainen, että hänen pyhyytensä tuhoaa kuolemalla vauvatkin? (2 Moos 29:37, 30:29). Egyptissä valitus oli suuri, sillä tuon yön jälkeen ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa. (2. Moos 12:30)

Mooses kohtasi usein Jumalan pyhyyden aiheuttaman rangaistuksen uhan sietämättömän ankarana. Mutta kyse ei ollut pelkästä uhasta, sillä Jumala ei säästänyt omaa kansaakaan:
Ja hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'" (2 Moos 32:27)

Mooseksen käskyn mukaisesti toimittiin ja kansasta sai sinä päivänä surmansa kolmetuhatta miestä. Naisista ja lapsista Raamattu ei erikseen puhu tämän tappokäskyn yhteydessä. Tappokäskyä seuraavana päivänä Mooses nuhtelee myös jäljelle jäänyttä kansaa suuresta synnistä ja toteaa epävarmasti: "ehkä voin sovittaa teidän syntinne." (2. Moos 32:30)

Mitä voin sanoa tällaisen julmuuden edessä? Miten selitän itselleni, ettei Jumala säästä lapsiakaan? Miten voin uskoa moiseen tyranniin? Jumalahan on rakkaus, eikä julmuri.

Juutalaisille ristin symboli tuli tutuksi. Olihan verta sivelty ovenpäällisen lisäksi ovenkarmiin molemmille puolille. Messiaaninen juutalainen Daniel Brecher vahvistaa verisen ristikuvion kuolemalta suojelua myös sillä, että karitsa teurastettiin oven kynnykselle. Iisoppi kastettiin tähän teurastetun karitsan vereen. (Maljasta puhuminen saattaa olla kääntäjän ajatus? Hepreankielellä tässä käytetään termiä saf, joka asiantuntijoiden mukaan viittaa oven kynnykseen, siihen paikkaan jossa pääsiäiskaritsa oli uhrattava).

Jumalan nimenä toimiva risti sinetöi kodit. Juutalaisten oli pysyttävä tuon ristin takana, ikäänkuin Jumalan nimen alla pysyäkseen suojassa. Risti on Jumalan nimi, jonka kasteessa olemme saaneet suojaksemme. Siunaus ja turva olivat sisällä, ulkona kulki kuolema. "kukaan ei saa tulla ulos talonsa ovesta" 2. Moos. 12:22. Ne jotka tekivät Jumalan ohjeen mukaan, heille ristin muodostava veri toimi suojana Jumalan pyhyyttä vastaan.

Mekin saamme turvautua ristillä vuotaneen Jeesuksen vereen, se toimii suojanamme Jumalan pyhyyttä vastaan ja pääsemme pelastuksesta osalliseksi.

Juutalaiset viettävät edelleen pääsiäisateriaa Jumalan antaman pelastuksen muistoksi. Ateriassa ei pelkästään muistella Egyptistä vapautumista, vaan pelastus koetaan ajankohtaisena. Sillä aterialle osallistujat tunnustavat, että juuri hän on ollut orjana Egyptin maassa ja Jumala on pelastanut juuri hänet Egyptin orjuudesta. Juutalaiset lausuvat aterian yhteydessä ääneen perustelun sille, miksi juuri hänet on vapautettu:

"Olimme faaraon orjia Egyptissä, mutta Herra, meidän Jumalamme, johdatti meidät pois sieltä voimakkain käsin ja ojennetuin käsivarsin. Ellei Pyhä - kiitetty olkoon Hän - olisi johdattanut isiämme Egyptistä, me, meidän lapsemme ja meidän lastemme lapset olisivat yhä olleet faaraon orjina Egyptissä."

Kristittyinä voimme kiittää siitä, että juuri minut on pelastettu orjuudesta. Jumalan pyhyyden edessä saamme kokea pyhää pelkoa. Samanaikaisesti kuitenkin luotamme Jumalan Sanaan, kuten Israelin kansakin teki odottaessaan sisällä kuoleman yön jälkeistä aamua. Israelin kansalle luvattiin verellä sivellyt ovenkamanat pelastukseksi. Meille Jumala on luvannut Poikansa pelastukseksi. Tähän lupaukseen saamme juurtua kiinni. Tähän lupaukseen - Jumalan Sanaan saamme uskoa, kuten Israelin kansakin uskoi.

Ellei Jumala voimakkaiden ojennettujen käsiensä avulla olisi johdattanut meitä Kristuksen luo, olisimme edelleen orjuudessa. Jeesus asetti ehtoollisen pääsiäisaterian yhteydessä. Hän antoi opetuslapsilleen leivässä ruumiinsa ja viinissä verensä kehoittaen syömään ja juomaan Hänen muistokseen. Jeesus haluaa tällä sanoa enemmän, kuin vain muistella ehtoollisen yhteydessä Häntä. Jeesus vapautti synnin ja kuoleman orjuudesta Jumalan lasten vapauteen. Saamme ehtoollisella tunnustaa olleemme synnin orjia, mutta Jeesus on pelastanut tästä orjuudesta ja vapauttanut kuoleman vankilasta. Saan ehtoollisella uskoa syntini anteeksi syömällä Jeesuksen ruumiin leivässä ja juomalla hänen verensä viinissä.

Jumalan tahto

Miten ja missä Jumala ilmoittaa tahtonsa? Mistä tiedämme Jumalan tahdon? Mitä Hän tahtoo minulta?

Mooses! Miksi huudat minulle?

Eräs uskonveli lähetti viestin, jossa oli useita Raamatunkohtia liittyen Herran avuksi huutamiseen. Ne olivat UT:sta. VT:ssa Jumala kysyy Moosekselta "Miksi huudat minulle?"

Mooses, kiusattu ihminen

Käsitämme yleensä Mooseksen vahvaksi persoonaksi ja Jumalan aseeksi. Raamatusta löytyy kuitenkin viitteitä hänen olleen nöyrempi ja kiusatumpi kuin kukaan muu ihminen maan päällä. (4 Moos 12:3). Hänen auttamisyrityksensä epäonnistui. (2 Moos 2:14) Tästä seurasi vuosikymmenien muukalaisuuden jakso ja siihen liittyvä elämisen tuska (2:22). Hän oli saanut opetusta Egyptin parhaissa korkeakouluissa, mutta Jumala johdatti hänet toisenlaiseen kouluun, jossa lampaita paimentaessa sai pysähtyä tutkimaan oman olemuksen suuruutta ja pienuutta. Mooses oli rukouksen ihminen. Ahdistuksissa hän oli oppinut turvautumaan Herraan. Erityisesti kamppailu Faraon kanssa on osoitusta rukouksen ihmisestä. Faaraokin pyysi Moosesta rukoilemaan puolestaan (2.Moos 8:4,24; 9:28; 10:17). Vanhempi käännös käyttää Mooseksen rukouksesta sanaa huutaa (2 Moos 8:12; 15:25; 17:4; 34:5) Hätääntyneen Mooseksen huuto saattoi olla niin voimakasta sydämen tuskahuutoa, että Herra sanoi: "Miksi huudat minulle?" (2.Moos. 14:15) Raamattuhan ei kerro, että Mooses olisi huutanut, vaan ennemminkin päinvastoin, sillä hänhän rauhoitteli kansaa (2.Moos. 14:9-14).

Olikohan Mooseksen rukouksessa sama ahdistus, mikä nousi Jeesuksen sydämestä Golgatalla: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Jumalan hylkäämisen tunnoissa on ihmisen tuskallisin rukous. Se on kadotukseen joutuvan tuskanhuuto. Sen vallassa ei näe minkäänlaisia selviytymismahdollisuuksia. Näin voi rukoilla ahdistuksessaan vain sellainen, joka on asettanut kaikkensa, koko elämänsä Jumalan käsiin. Sitten hän kokeekin yhtäkkiä, että Jumala vetää kätensä pois ja kääntää selkänsä. Edessä on vain mieletön tyhjyys ja pimeys. Ei minkäänlaista valoa näy. Epäilys iskee hirvittävällä voimalla.

Luther kommentoi tekstiä seuraavasti:
"Samoin Herra sanoo Moosekselle Punaisen meren luona: ‘Miksi huudat minulle?' Mooseshan ei lainkaan huutanut, vaan hän oli mitä suurimmissa ahdistuksissa. Sen tähden hän vapisi ja vaipui miltei epätoivoon. Epäusko näytti hallitsevan hänessä, ei usko. Olihan Israel sillä tavoin vuorten, egyptiläisten ja meren saartama, ettei se voinut mihinkään paeta. Mooses ei rohjennut edes hiiskahtaa, saati sitten huutaa. Sen tähden emme saa lausua arviota sydämemme kokemuksen mukaan, vaan Jumalan sanan mukaan. Se opettaa, että Pyhä Henki lahjoitetaan ahdistuneille, säikähtyneille, epätoivon partaalle oleville ... Hän suorittaa varsinaisen työnsä niissä, jotka ovat ankaran pelon vallassa ja jotka ovat joutuneet, kuten Psalmi sanoo, aina ‘kuoleman porteille' saakka. Kuten jo sanoin Mooseksesta: vesistä ja kaikkialta minne hän käänsi katseensa, hän näki kuoleman kurkottavan. Hän oli siis äärimmäisessä ahdingossa ja epätoivossa. Epäilemättä hän tunsi sydämessään perkeleen mitä kovimmalla äänellä huutavan vastaansa sanoen: ‘Koko kansa joutuu tänään perikatoon, ei se pääse pakenemaan mihinkään! Sinä yksinäsi olet tämän suuronnettomuuden aikaansaaja: sinähän sen Egyptistä johdatit!' Kaiken lisäksi tuli kansan huuto: ‘Eikö Egyptissä ollut hautoja? Toit meidät erämaahan kuolemaan! ...' Silloin Pyhä Henki ei ollut vain spekulatiivisesti Mooseksessa, vaan todellisesti. Pyhä Henki esiintyi Mooseksen puolesta sanomattomin huokauksin, että Mooses huokaisi Jumalan puoleen ja sanoisi: ‘Herra, sinun käskystäsi minä olen johdattanut kansan. Täytä siis työsi! Tätä huokausta Raamattu kutsuu ‘huudoksi'."

Voidaanko Jumalan kysymys huutamisesta Moosekselle ymmärtää myös siten, että tuossa ahdingossa ei ole avuksi huutamisen aika, vaan toiminnan aika? Katse pitää nostaa epätoivosta Pelastajaan ja mennä eteenpäin sydämen tunnoista huolimatta. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Periksi ei saa antaa, vaikka on pimeä kauhujen yö ja vihollinen on saartanut joka puolelta.

Onko sinun kohdallasi menossa tällainen pimeä yö? Onko vihollinen saartanut hengellisen yhteisösi joka puolelta? Pysähdytäänpä pohtimaan, mistä Mooses sai avun pimeään hetkeensä?
Eikö apu tullutkin Jumalan Sanasta? Sillä Jumala sanoi: "käske israelilaisten lähteä liikkeelle", "kohota sauvasi, ojenna kätesi, halkaise vedet"
Niin - mutta tuohan olikin Raamatussa kerrottu ihme, saatat puolustautua? Tottahan suuri Mooses sai ihmeitä tehtäväkseen, ajattelet mielessäsi? Ei tästä ole minun pimeään yöhöni mitään apua, saatat pohdiskella?
Pohdintojen keskellä saattaakin Jumala kysyä sinulta: "Miksi huudat minulle?"

Jos Mooses syvässä ahdingossaan ja koko Israelin kansaa koskevassa ahdingossaan sai avun Jumalan Sanasta, eikö saman Jumalan Sana tule sinunkin avuksesi? Lähde liikkeelle, kohota sauvasi, ojenna kätesi ja halkaise vedet! Sauvasihan on Kristus! Hänen avullaan voitat joka puolelta sinua saartavan vihollisen!

Raamatun tärkein tehtävä

Vanhan testamentin lukeminen on usein työlästä. Saadakseni selville mitä Jumala tahtoo minulle sanoa, vaatii usein paljon Sanan tutkimisen vaivannäköä. Monet pitkäänkin uskon tietä vaeltaneet ovat jääneet VT:n edessä lukutaidottomiksi. Olen myös itse tällainen lukutaidoton. En halua nähdä sitä vaivaa, jota VT:n lukeminen vaatii saadakseni viestistä selvää. Helppolukuinen hengellinen kirja on usein mukavampi ottaa käteen. Häviääköhän siinä taito perehtyä uskon alkulähteeseen? Varmaankin on niin, että VT avautuu jokaiselle, joka haluaa viipyä sen äärellä. Minulla oli taannoisena työttömyysjakson aikana aikaa paneutua ensimmäiseen Mooseksen kirjaan sillä seurauksella, että jumalakuva muuttui enemmän Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi.

Suomen Raamattuopiston eräs vanha kirja määrittelee Raamattua laajasti. Nappasin muutaman lauseen määritelmästä: "Raamattu on Jumalan sanallinen ilmoitus ihmiskunnalle. Se on kokonaan jumalallinen ja kokonaan inhimillinen kuten Jeesus Kristuskin, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, Jumalan varsinainen ilmoittaja ja Raamatun keskus"

Määritelmä liittää Kristuksen Sanaan ja Sanan Kristukseen. Jeesus on Raamatun keskus. Jeesus sitoo VT:n ja UT:n toisiinsa. VT on ymmärrettävä Jeesuksesta käsin. Hän tekee Raamatun yhtenäiseksi. Raamattu ei ole vain tiedon jakamista. Raamattu on myös armonväline, sillä Raamattu välittää pelastuksen. Tällä en tahdo sulkea pois sitä seikkaa, että uskomme perustuu aina jonkun ihmisen välittämään sanaan. Tämän ei tarvitse tarkoita sitä, että uskomme rakentuisi tuon ihmisen varaan, vaan sitä, että tuo ihminen saa toimia Jumalan lähettiläänä, joka välittää Herran sanan.