Jumala kantaa vastuun sanastaan!

Jeremiaan kirja kertoo Jumalan valinneen Jeremiaan jo äitinsä kohdussa. Jumala haluaa rohkaista nuorta Jeremiaa olemaan varma ja peloton hoitaessaan tulevaa ikävää tehtäväänsä. Ikäänkuin kuulisimme Jumalan sanovan: "älä kanna huolta sanomasi saamasta vastaanotosta. Julista vain sanoma, jonka saat välitettäväksesi." Sananpalvelijan tehtävänä on välittää eteenpäin sitä, mitä Jumala on tehnyt ja sanonut. Tästä syystä tehtävään kutsuttu on julistuksestaan  ensisijaisesti vastuussa Jumalalle. Sama sana, jota sananpalvelija julistaa, koskee myös häntä itseään.

Jeremia kuitenkin pelkää. Hän nimittäin vetoaa nuoruuteensa väittäen ettei osaa puhua. (Jer 1:6) Jumala kuitenkin tunnisti Jeremiaan selittelyn takaa ihmispelkoa. Siksu Jumala sanookin Jeremiaalle:
"älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän ja puhu, mitä ikinä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua" (Jer 1:7-8)

Kun kaikkivaltias Jumala on suojelijanamme, ei tarvitse pelätä sielunvihollisen asettamia ansoja. Jumalan sana ei palaa takaisin tyhjänä, vaan toteuttaa aina Jumalan asettaman tarkoituksen. Sananjulistajan ei tarvitse katsoa itseensä, ei omiin mahdollisuuksiinsa, ei mielipiteisiinsä, vaan hän saa kertoa siitä, mitä Jumala on Raamattuun kirjoittanut. Siinä on kaikki.

Jeremiaan aikana suuri osa Raamatusta oli vielä kirjoittamatta, siksi Jumalan sana tuli kansalle profeettojen julistuksen välityksellä. Tänä päivänä sananpalvelijan tehtävä on helpompi, sillä Jumalan sanan mukaisessa julistuksessa voi aina vedota siihen, mitä Raamattuun on kirjoitettu.

Herra kysyi minulta: "mitä näet, Jeremia?" Minä vastasin: "Näen mantelipuun oksan" (Jer 1:11)

Mantelipuuta kutsuttiin herättäjäksi. Talven jälkeen se kukkii puista ensimmäisenä aikaisin keväällä. Se ikäänkuin julistaa talven päättymistä, mutta myös kuivan kesän saapumista. Jeremiaan tehtävä on herätellä ihmiset epäjumalanpalveluksista, joka oli luvatun kansakunnan pahin synti. Nykypäivän Suomessa kansakuntamme pahin synti näyttää olevan samankaltainen. Raamatun arvovalta Jumalan sanana on kyseenalaistettu. Kansakuntamme ei kovin paljon välitä siitä, mitä Jumala on sanonut. Vaikuttaa siltä, että ongelma vaivaa myös ev.lut. kirkkomme ylimpiä hengellisiä johtajia.

"Oikein, se on mantelipuun oksa" sanoi Herra, "minä itse valvon, että sanani toteutuu." (Jer 1:12)
Vaikka Jumala on kutsunut Jeremiaan kansansa herättelijäksi, vastuu sanasta pysyy Jumalalla. Jumala itse valvoo, että Jeremiaan välittämät sanat aikanaan täyttyvät. Sananpalvelijan on kuitenkin tunnettava Jumalan sana voidakseen julistaa sitä. Hänen täytyy tietää, mikä on Jumalan Sanaa. Toisaalta hän saa luottaa siihen, että julistettu Jumalan sana tekee aina tehtävänsä. Sen vaikutus on julistajaa suurempi, sillä Jumalan sanaan perustuva julistus on Jumalan sanaa, josta Jumala on itse vastuussa.

"Mutta lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään." Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet, papit ja kansa nousevat sinua vastaan. Vaikka he ryhtyvät sotaan, he eivät sinua voita, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."
(Jer 1:17-19)

Jeremiaalle oli jaksamisen kannalta tärkeää tietää, että hän julisti Herran sanaa, sillä hänen työnsä näytti tuloksettomalta ja toivottomalta.

Numero 40 - koettelemuksen luku!

Oletko Raamattua lukiessasi kiinnittänyt huomiota numeroihin? Täydellisyyttä ja päättymistä kuvaavan luvun 7 lisäksi luku 40 esiintyy erityisen usein Raamatun kirjoissa. Numero 40 kuvaa koetuksen aikaa, sen jälkeen alkaa uudenlainen ajanjakso. Helatorstaita Jeesuksen taivaaseenastumisen muistopäivää vietämme 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Helluntaipäivän koittaessa opetuslapset olivat koolla ja tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi.Koitti uusi aika. 

• Saatuaan kasteen Jeesus paastosi erämaassa 40 päivää ja 40 yötä (Matt 4:2, Luuk 4:2).

• Ylösnousemuksensa jälkeen hän ilmestyi opetuslapsilleen 40 päivän aikana useasti (Apt 1:3)

• Nooan aikana vedenpaisumuksessa satoi 40 päivää ja yötä (1 moos 7:12).

• Lääkärien toimesta Jaakobin ruumista balsamoitiin 40 päivää (1 Moos 50:3).

• Iisak oli nelikymmenvuotias ottaessaan vaimokseen Rebekan (1 Moos 25:20).

• Samoin Eesau ottaessaan kaksi vaimoa (1 Moos 26:34).

• Mooses paastosi vuorella 40 päivää ja 40 yötä (2 Moos 24:18).

• Mooses kertoo kansan synnin tähden rukoilleensa armahdusta Israelin kansalle 40 päivää ja 40 yötä (5 Moos 9:25). 
• Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta (4 Moos 14:33).

• Poikalapsen synnytettyään äidin epäpuhtaus kesti 40 päivää (3 moos 12:2-9).

• Mooseksen elämä rakentui kolmesta 40 vuoden jaksosta: 40 vuotta Egyptissä (Apt 7:23), 40 vuotta erämaassa Midianin maassa (Apt 7:30) ja 40 vuotta kansanjohtajana erämaavaelluksen aikana.

• Luvattuun maahan lähetetyt tiedustelijat viipyivät matkalla 40 päivää (4 Moos 13:25).

• Tuomittaessa ruoskittavaksi iskuja sai antaa enintään neljäkymmentä (5 Moos 25:3).

• Jumala jätti israelilaiset heidän rikkomustensa tähden 40 vuodeksi filistealaisten armoille (Tuom 13:1).

• Israel sai elää rauhassa 40 vuotta Otnielin vallan alaisuudessa (Tuom 3:11).

• Baarakin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 5:31).

• Gideonin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 8:28). 

• Filistealainen Goljat koetteli israelilaisten kärsivällisyyttä 40 päivää, ennen kuin Daavid asettui linkoineen häntä vastaan (1 Sam 17:16).

• Iisebelin vihaa paennut profeetta Elia kulki enkelin antaman ruuan voimalla 40 päivää ja yötä, kunnes hän tuli Hoorebille, Jumalan vuorelle (1 Kun 19:8).

• Suuressa Niniveen kaupungissa suuren kalan vatsasta selvinnyt Joona saarnasi: "Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!" (Joona 3:4). Toiminnan seurauksena kuningas käski kansaa paastoamaan ja rukoilemaan Jumalaa pelastamaan kaupungin asukkaat.

• Israelin kansa pyysi kuningasta, Jumala antoi Saulin, joka hallitsi neljäkymmentä vuotta (Apt 13:21)

• Kuninkaaksi tullessaan Daavid oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi neljäkymmentä vuotta (2 Sam 5:4)

• Kuningas Salomo hallitsi Israelia Jerusalemissa 40 vuotta (1 kun 11:42)

• Kuningas Jooas hallitsi Jerusalemissa 40 vuotta (2 kun 12:1)

• Juudan kansan syntejä Hesekielin oli kannettava neljäkymmentä päivää (Hes 4:6).

• Egyptin autiomaakausi kesti 40 vuotta (Hes 29:12).

Profeetta Jeremiaan toimintakausi kesti 40 vuotta. Tämä aika oli etsikonaikaa Juudan kansalle. Kansa ei kuitenkaan osannut tehdä oikeita johtopäätöksiä. Seurauksena oli temppelin tuhoutuminen ja kansan joutuminen pakkosiirtolaisuuteen.
Osaanko minä tehdä oikeat johtopäätökset etsikkonaikanani?

Löytyneen lakikirjan seuraus!

Kuningas Joosia toimi Juudan hallitsijana n. 640-609 eKr pannen toimeen useita uskonnollisia uudistuksia. Hän antoi määräyksen vieraiden jumalien uhrimenojen poistamisesta ja jumalanpalveluksen uudistamisesta. Temppelin korjaustöiden yhteydessä löytyi lain kirja (ilmeisesti ainakin osa 5 Moos kirjasta). Lakikirja oli ollut ehkä hyvinkin pitkään kadoksissa? Kuningas Josia halusi palauttaa luopuneen kansansa takaisin Jumalan tahtomalle tielle, siihen tuli avuksi myös tämä kadoksissa ollut lakikirja. Raamattu sanookin Joosiasta, että hän teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. Josia oli kahdeksanvuotias kuninkaaksi tullessaan ja hallitsi Jerusalemissa 31 vuotta. Hän kulki kaikessa esi-isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. (2 Kun 22:2) Josia oli 16 ikäinen, kun hän alkoi kysellä esi-isänsä Daavidin Jumalan tahtoa. 20-vuotiaana hän ryhtyi hävittmään Juudasta ja Jerusalemista kukkulapyhäkköjä, asera-tarhoja, sekä puisia ja metallisia epäjumalankuvia. Baalien alttarit hajotettiin, jumalakuvat murskattiin ja siroteltiin niiden haudoille, jotka olivat uhranneet niille. Pappien luut Josia poltti heidän omilla alttareillaan. Näin hän puhdisti Juudan ja Jerusalemin. Josia oli 22-ikäinen Jeremiaan aloittaessa toimintansa 20-30 vuotiaana. Kuningas oli 26-vuotias, kun lakikirjan löytyminen synnytti Juudan kansassa heräyksen. (2 Kun.22-23 ja Aik 34) Tämän heräyksen keskellä sai profeetta Jeremia työnsä alkuvaiheissa toimia. Herätyksiä ei tämän jälkeenkään ole saaneet aikaan ihmiset, vaan Jumalan sana. Jumala käyttää ihmisiä, mutta herätyksen saa aikaan hänen sanansa.

Kun kuningas Josia kuuli mitä kirjassa sanottiin, hän repäisi vaatteensa. Hän käski alaistensa kysyä Herralta, mitä on tehtävä, kun kirja on löytynyt. Kuningas Josia todella arvosti Jumalan käskyjen mukaista elämää. Kuningas Josia palveli koko sydämestään ja sielustaan Herraa niinkuin Mooseksen laki määrää. Naisprofeetta Hulda kertoo: onnettomuus kohtaa tätä paikkaa ja sen asukkaita. Kiroukset, jotka on mainittu Juudan kuninkaalle luetussa kirjassa, Jumala panee täytäntöön. He ovat hylänneet Jumalan ja polttaneet uhreja muille jumalille. Näillä teoillaan he ovat saaneet Jumalan vihan heräämään. Mutta koska Juudan kuningas kyselee Herran tahtoa, hän pääsee rauhassa lepäämään eikä hänen tarvitse nähdä sitä onnettomuutta, johon tämä paikka ja sen asukkaat joutuvat. Josia hävitti kauhistuttavat epäjumalakuvat kaikkialta israelilaisten alueilta ja sai Israelin asukkaat palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa. Koko hänen elinaikanaan he eivät luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta.

Kuningas Josian kohtaloksi osoittautui egyptiläisten nuoli, jonka aiheuttamasta haavasta hän ei toipunut. Josia ei menetellyt viisaasti ryhtyessään taisteluun egyptiläisiä vastaan. Nämä olivat ilmoittaneet, että heidän tarkoituksenaan oli vain kulkea Juudan alueen poikki hyökätäkseen Babylonian armeijan kimppuun. Josia varoituksista huolimatta ryhtyi taisteluun faraon joukkoja vastaan. Jumalan ihmisetkin saattavat syyllistyä tyhmyyksiin elämässään.
Jeremia suri Josian kuolemaa, sillä tämä oli ollut hyvä kuningas. Josian kuolema pysäytti kansan keskuudessa hyvän kehityksen Jumalan tahtomaan suuntaan.

Raamatun tärkeät profetiat

Raamatun profetiakirjoista voidaan nostaa joitakin profetioita kokonaisuuksien hahmottamiseksi:
1. Jerusalemin hävityksestä ja juutalaisten maanpaosta ennustivat useat profeetat vuosikymmenten, jopa vuosisatojen aikana.
Profetia Toteutui 605, 597 ja 586 eKr.

2. Juutalaisten paluusta Jerusalemiin ennustivat useat profeetat, myös Jeremia ennusti 70 vuoden pakkosiirtolaisuuden ajanjakson.
Paluu toteutui n. 70 vuotta maanpaon jälkeen.

3. Messiaan tulo on ennustus Jeesuksen tulemisesta maan päälle. Tästä on ennusteet useilta profeetoilta.
Jeesuksen toimintakausi n. 480 vuotta Jerusalemin jälleenrakentamiskäskyn antamisen jälkeen

4. Jerusalemin hävitykseen ja juutalaisten maanpakoon liittyvän ilmoituksen antoi Jeesus. Tapahtuu yhden sukupolven aikana.
Toteutui n. 40 vuotta myöhemmin 70 jKr.

5.Juutalaisten paluun Jerusalemiin Jeesus viittaa tapahtuvaksi pakanain ajan päätyttyä
Toteutunut n.1900 vuotta myöhemmin (1948 ja 1967)

6. Messiaan tulo, Jeesuksen paluusta ilmoitti Jeesus itse, mutta vain Jumala tietää milloin?
Ei ole vielä toteutunut

Viisi kuudesta profetiasta on toteutunut. Myös kuudes ennustus tulee toteutumaan. Jumala tuntee tulevaisuuden ja hän saa aikaan tulevaisuuden. Jumala voi muuttaa tulevaisuudensuunnitelmiaan ihmisten käyttäytymisen mukaan. Jos kansa esimerkiksi Jeremiaan aikana olisi noudattanut Hänen tahtoaan, olisiko temppelin tuhoutumista ja pakkosiirtolaisuutta tapahtunut lainkaan? Joona profetoi Niiniven tuhoa, mutta profetia ei toteutunut, koska Niniveläiset katuivat. Kaupunki tosin tuhoutui satojen vuosien kuluttua.
Jeesuksen paluu on varma. vielä on aikaa kertoa tästä. Emmehän unohda puhua jälkeläisillemme? Juutalaiskansa on vuosituhansia säilyttänyt tradition toistaa ja muistuttaa jälkeläisiään Egyptistä vapautumisesta. Raamatun sanoman toistaminen ei ole turhaa. Lapsemme tarvitsevat opetusta Raamatusta. Aikuiset tarvitsevat opetusta, jotta emme unohda opettaa jälkeläisiämme.

Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa

Kun Jeesus saarnasi, hän tiesi kuulijoidensa tuntevan VT:n kirjoitukset. Ne muodostivat puitteen opetuksille ja vertauskuville. Raamatun opetuksia ja vertauksia voidaan ymmärtää paremmin tutkimalla niitä juutalaisesta kulttuurista käsin. Raamattu sisältää paljon oppimisen vaivaa. Ajan oloon oppimisen vaiva ainakin Jeesukseen uskovassa tuottaa hedelmää. Olen saanut hämmästellä, kuinka paljon VT sisältää viittauksia Kristukseen ja kuinka ovelilla tavoilla Jumala ilmoittaa olemuksestaan. Samalla oppii tuntemaan Jumalaa ja jopa tietämättäänkin toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti. Sanan äärellä viipyminen pitää pienenä. Usein jään tarkastelemaan omaa olemustani pohdiskellen, olenko toiminut vastaavassa tilanteessa itse oikein?
Jumala päätti ilmoittaa itsestään ja olemuksestaan juutalaiskansan kautta, joka kirjoitti Raamatun. Raamattu enimmäkseen on kirjoitettu heprealaisesta maailmankatsomuksesta käsin. Jos VT:n opetukset jäävät toissijaiseksi, esimerkiksi oppi Jumalasta tahtoo saada Raamatulle vieraita painotuksia. Mutta vielä harmillisempaa on se vaara, että Vanhaa ja Uutta Testamenttia yhdistävä tekijä - Kristus jää hämärämmäksi.

Millainen sydän Jeremiaalla oli?

Jeremia tekee Raamatun profeetoista poikkeuksen siinä, että hän paljastaa itsestään paljon. Hän kertoo useita yksityiskohtia:
- syntyy pappissukuun
- valittiin profeetan tehtävään ennen syntymäänsä (1:5) ja sai kutsun siihen hyvin nuorena (1:6)
- profeetan tehtävän hän sai Jumalalta (1:9-10)
- sanoma mursi hänen oman sydämensä (9:1)
- ei voinut solmia avioliittoa, koska ajat olivat huonot (16:1-4)
- kansa torjui hänet (11:18-21, 12:6, 18:18)
- kansa vihasi häntä, häntä lyötiin ja pantiin jalkapuuhun (20:1-3)
- halusi luopua tehtävästään, mutta Jumala ei sitä sallinut (20:9)
- hänet vangittiin ja syytettiin petturuudesta (37:11-16)

Jeremia sai elää historiallisesti merkittävänä aikana nähdessään Jerusalemin tuhon ja kansan siirtymiseen Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen. Jeremia kannatti antautumista viholliselle ja alistumista pakkosiirtoon. Kansan etsikkoaika oli mennyt ohi. Epäjumalien palvelus oli mennyt liian pitkälle, vaihtoehdoksi Jumala tarjoili vain antautumismahdollisuuden, jolloin palkkioksi sai säilyttää henkensä. Näin Babylonian orjuus muodostui kansalle pelastukseksi. Jumala käytti vierasta jumalatonta kansaa pelastuksen välikappaleena. Pakkosiirron orjuus oli osoitus Jumalan rakkaudesta, vaikka ratkaisu ei ollut mieluinen Jumalallekaan. Samalla tavalla saattaa olla sinun ja minun kohdalla? Jumala joutuu ratkaisemaan syntiemme syvyydestä johtuvia ongelmia sillä, että Hän joutuu antamaan meidät vieraan maan orjaksi havahtuaksemme löytämään Jumalan tahdon?

Jumala valitsi kovan tuomion julistajaksi miehen, jolla oli herkkä ja myötätuntoinen sydän. Jeremia kaipasi myötätuntoa ja rakkautta, sitä ei kuitenkaan hänelle suotu. Niinpä hän valittikin, ettei jaksa hoitaa hänelle annettua tehtävää. Mutta huomasi pian Jumalan sanan olevan kuin liekehtivä tuli luissa. Sitä oli pakko kuuluttaa. Jeremia jatkoi työtään, vaikka se särki hänen sydäntään. Tämä on kuvaa myös Jumalan sydämestä. Jumala halusi kansansa tietävän, että vaikka hän tuomitsi heidät, se särki Hänen sydämensä.

Jeremia oli surujen ja tuskien tuttava, kuten Jeesuskin aikanaan. Ero oli siinä, että Jeesus kantoi meidän surumme ja tuskamme. Jeremia kantoi omaa taakkaansa. VT:n profeetoista Jeesus lainaa puheissaan eniten Jeremiaa ja Hooseaa. Hoosean kirja muistuttaakin sanomansa puolesta paljolti Jeremiaan kirjaa. Jeremia toimi profeettana Juudassa 40 vuotta, joka oli Jumalan antama aika kansan kääntymiseksi. Tämän jälkeen temppeli tuhottiin. Myös Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen kului 40 vuotta, kun temppeli jälleen tuhottiin.

Nykyisinkin Jumala ja hänen tahtonsa jätetään yleensä suunnitelmien ulkopuolelle. Raamatun sanoman esiin nostamisesta ei pidetä tänäänkään.

Sinun tulee repiä ja särkeä

Älä pelkää heitä; sillä minä olen tykönäs, ja pelastan sinun, sanoo Herra. Ja Herra ojensi kätensä ja tarttui minun suuhuni; ja Herra sanoi minulle: katso, minä panen minun sanani sinun suuhus. Katso, minä panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään, särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan: rakentamaan ja istuttamaan. (Jer. 1:8-10 Rk. 1776)
 Jeremiaan kirjan ensimmäisen luvun jae 10 on vuoden 1992 käännöksessä tulkittu näin: "Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa."

Jeremiaan aika
Jeremia oli pappissukua, kotoisin Benjaminin heimon alueelta. Jeremiaan isä Hilkia kuului pappisyhteisöön, joka korosti Mooseksen lakien noudattamisen tärkeyttä. Hurskaassa kodissaan Jeremiaa todennäköisesti suojeltiin silloisen pääkaupungin Jerusalemin paheilta. Kuningas Manassen kuollessa Jeremia oli vielä lapsi. Mutta Manassen pitkän hallituskauden aikana syntynyt turmelus jatkui hänen jälkeensäkin. Manasse rakennutti Juudaan maahan vieraiden jumalien temppeleitä, pystytti pakanallisia alttareita ja aloitti uudestaan meitä kauhistuttavat ihmisuhrit. Jerusalemin temppeliin hän pystytti Assyrialaisten irvokkaan jumalattaren kuvan, jonka kunniaksi papit ja miehiset palvojat järjestivät rituaalisia orgioita temppelissä asuneiden "pyhien" prostituoitujen kanssa. Temppelin pihoille pystytettiin auringonjumala samasin ja muita epäjumalia. Mooseksen lain mukaan kaikenlainen noituus oli kuoleman uhalla kielletty, silti henkienmanaajat ja enteiden tulkitsijat toimivat julkisesti. Kuninkaan toimia julkisesti vastustavia ihmisiä teloitettiin. Manassen kuoltua hänen poikansa Joosia peri valtaistuimen. Hän teki joukon jyrkkiä uskonnollisia uudistuksia pyrkien puhdistamaan valtakunnan pakanallisista piirteistä. Joosian sotilaat hajottivat vieraiden jumalien pyhäkköjä, temppelialueelta poistettiin epäjumalien kuvapatsaat, temppeliportot ja noituudenharjoittajat teloitettiin.
Jeremia oli ehkä 18-vuotias, kun hän tunsi kutsumuksensa ensimmäisen kerran. Jeremia piti itseään liian nuorena tehtävään, mutta Jumala rohkaisi häntä puhumaan kaikki, mitä Jumala käskee hänen puhua. Jeremiaalle paljastettiin Juudan tuleva tuomio. Tuomiota seurasi vainot. Jumala lupaa olla Jeremiaan kanssa ja pelastaa hänet. Jumala kielsi häntä ottamasta vaimoa, koska Juuda hävitettäisiin ja perheet tuhottaisiin sukupuuttoon. Tämän vuoksi Jeremia aloitti tehtävänsä raskain sydämin. Jeremia joutui vasten tahtoaan toimimaan tuomion julistajana omalle kansalleen. Hänen sanomastaan näkyy rakkaus omaa kansaa kohtaan ja syvä huoli sen katumattomuudesta ja synnistä. Hän oli johdonmukainen linjassaan myös vainoja ja vaivoja kohdatessaan. Tapahtumat vyöryivät siihen suuntaan, kuin hän oli ennustanut. Tämän näkeminen on ollut raskasta herkkätuntoiselle kansaansa rakastavalle profeetalle. Jeremiaasta tuli pian suoranainen kiusanhenki Jerusalemin kaupungissa. Hän jatkoi asukkaiden suomimista näiden pilkasta välittämättä. Jeremiaan halu oli pelastaa ihmiset, mutta ihmiset vastustivat ja pilkkasivat häntä. 

Jeremiaan kirja
Jeremiaan kirjasta voidaan poimia erilaisia teemoja, joita hän erityisesti piti esillä. Näitä ovat mm liitto Jumalan ja hänen kansansa välillä, Juudan kansan irtautuminen Jumalasta, leskien ja orpojen puolustaminen vahvoja ja jumalattomia vastaan, Jumalan rangaistukset seuraavat tietoista syntielämää. Jeremia rukoilee kansansa puolesta ja asettuu itsekin yhdeksi syntiseksi. Jeremia on suorasanaisuudestaan huolimatta herkkä ja sydämellinen.
Jeremiaan kirja on psalmien jälkeen pisin, se ei etene aikajärjestyksessä. Siitä löytyy runomuotoista tekstiä, suorasanaista julistusta ja kertomusta. Kirjaa voidaan jakaa myös eri kuninkaiden mukaan: Joosian aika, Joojakimin aika, Sidkian aika. Jakoperuste voisi olla myös: profetiat ennen Jerusalemin hävitystä (1-25), lohdutuksen kirja (20-33), kertova osuus (26-29, 34-45, 52), ennustukset naapurikansoista (46-51).
Ensimmäisessä luvussa Jumala puhuu Jeremiaalle pohjoisesta purkautuvasta onnettomuudesta maan asukkaiden päälle. Jumala sanoo kutsuvansa kaikki pohjoisten valtakuntien kansat. Juudan kansalle julistetaan tuomio kaikesta heidän pahuudestaan liittyen lähinnä epäjumalanpalvelukseen. Jumala rohkaisee Jeremiaa: "älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet ja papit nousevat sinua vastaan. Vaikka he ryhtyvät sotaan, he eivät sinua voita, sillä minä, Herra olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."
Kuningas Joosian ja Joojakimin aika
Kuningas Joosia ponnistukset Mooseksen lain mukaisten menojen palauttamiseksi Juudaan saivat uutta intoa kun Jerusalemin temppelistä löytyi vanha lakikirja, jossa Mooseksen lain määräyksiä perusteltiin. Egyptin liittoutuessa heikentyneen Assyrian valtakunnan kanssa Kuningas Joosia pelkäsi sen vaarantavan Juudan itsenäisyyspyrkimykset ja ryhtyi sotaan pyrkien estämään Egyptin etenemisen. Taistelussa Joosia haavoittui kuolettavasti ja kuoli matkalla Jerusalemiin. Pian sen jälkeen Egyptin armeija kukisti Joosian joukot ja Juuda jäi joksikin aikaa Egyptin yliherruuteen. Faarao Nekho nimitti Juudan kuninkaaksi Joojakimin, joka vallanhimossaan ei piitannut Joosian uskonnollisista uudistuksista. Pakanauskonnot levisivät nopeasti Juudan kuningaskuntaan. Jeremia sai Herralta tehtävän julistaa Jerusalemin temppelin esipihalla lehtimajajuhlan aikaan: "te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte jumalia, joita ette tunne. Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen." Jeremia ennusti vielä temppelin hävityksen. Väkijoukko hurjistui, koska he olivat sitä mieltä, että juuri Joosian uudistukset ajoivat heidät Egyptin valtaan. Väkijoukon mielestä Jeremiaan oli kuolemalla kuoltava. Viranomaisten toimesta hän kuitenkin täpärästi pelastui.
Joskus Jeremia masentui kutsumuksestaan niin, että hän epäili kutsumustaankin, silti hän ei voinut tukahduttaa polttavaa pakkoaan puhumiseen. Kuningas Joojakim ei piitannut Jeremiaan rangaistussaarnoista. Jeremia kuitenkin huolestui kuninkaasta ja nuhteli häntä ylellisestä elämästä, jolla rasitti omaa kansaansa. Vain neljä vuotta Joosian kuoleman jälkeen Egyptin ylivalta yhtäkkiä luhistui, kun Nebukadressar voitti farao Nekhon sotajoukon. Joojakimistä tuli Nebukadressarin palvelija. Samana vuonna Jeremia sai Herralta sanan: "ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka olen puhunut sinulle. Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja niin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä. Jeremiaalta oli evätty pääsy Jerusalemin temppeliin, niinpä hänen kirjurinsa hoiti tehtävän ja luki ennustuksia sisältävät kirjakääröt. Ne toimitettiin kuningas Joojakimille, joka samalla lämmitellessään hiilipannun hehkun ääressä poltti arvokkaat papyrukset.

Ensimmäinen pakkosiirto
Babylonialaiset marssivat 604 eKr Juudan halki. Kuningas Joojakim alistui taisteluitta ja maksoi suuren veron Nebukadressarille. Kolme vuotta myöhemmin Joojakim nousi kapinaan Babylonian yliherruutta vastaan, jolloin Nebukadressar lähetti joukkonsa Juudaa vastaan ja myöhemmin myös itse hyökkäsi armeijansa kanssa Juudaan. Jerusalemissa ei ehditty varustautua, Joojakim kuoli yhtäkkiä. Hänen 18-vuotias poikansa Joojakin nousi valtaistuimelle samaan aikaan, kun babylonialaiset piirittivät pääkaupungin. Kolmen kuukauden piirityksen jälkeen Jerusalem antautui. Valloittajat veivät aarteita Jerusalemin temppelistä, mutta eivät hävittäneet kaupunkia pahasti. Kuningas, hänen perheensä, ylimyksiä ja kaupungin vaikutusvaltaisia asukkaita, sotilaita ja käsityöläisiä vietiin vankeina Babyloniaan.
Nebukadressar asetti kuninkaan sedän Sidkian alaisekseen hallitsijaksi Juudaan.
Jeremia vaati Herran nimessä, että maan oli alistuttava kovaan kohtaloonsa. Kyseessähän oli vain oikeudenmukainen rangaistus siitä, että israelilaiset olivat rikkoneet liittonsa Herran kanssa. Näin Jeremia loukkasi maanmiestensä kansallista itsetuntoa ja tuli entistä vihatummaksi. Jeremiaan ajatusta pitää vastarintaa mielettömänä pidettiin maanpetoksena. Jeremia saikin Herralta ilmoituksen, että sitä kansaa ja valtakuntaa, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta minä rankaisen miekalla, nälällä ja rutolla. Sidkialle erityisesti hän lisäsi varoituksia taivuttaa itsensä Baabelin kuninkaan alle. Mahdollisesti Jeremiaan varoitusten vuoksi Sidkia sillä kertaa luopui jo käynnissä olevasta Babylonian vastaisesta salahankkeesta. Jeremia lähetti myös kirjeen Babyloniaan viedyille Juudan asukkaille ja kehoitti heitä alistumaan Herran tuomioon. Erityisesti hän varoitti heitä luottamasta ennustajiin, jotka neuvoivat kapinoimaan. Jeremia kirjoitti Jumalan tahdon olevan, että maanpakolaiset jäävät vankeuteen 70 vuodeksi, joka tarkoitti sitä, että vasta maanpakolaisten jälkeläiset saavat palata takaisin Jerusalemiin.
Juudan valloitus, Jeremiaan vankeus
Kansalliset piirit Juudassa painostivat kuningasta vapautumaan Babylonin alaisuudesta. v. 589 eKr Sidkia taipui ja julisti Juudaan itsenäiseksi. Nebukadressar joukkoineen valloitti Juudaan ja vimmaisen vastarinnan jälkeen saartoivat myös Jerusalemin. Piirityksen aikana Sidkia lähetti pappeja kysymään Jeremiaalta sanomia Herralta. Sanoma oli musertava: "joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon, mutta joka lähtee ulos ja menee kaldealaisten puolelle saa elää ja pitää henkensä saaliinansa. Sillä minä olen kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia vastaan sen onnettomuudeksi. Baabelin kuninkaan käsiin se annetaan ja hän polttaa sen tulella." Jeremia valitti tulossa olevaa tuhoa: "Voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Hävitys tulee hävityksen päälle, sillä koko maa on tuhottu."
Odottamatta jerusalemilaisille tuli apua Egyptistä ja Nebukadressar vetäytyi Jerusalemin muurien ulkopuolelle torjumaan hyökkääjiä. Jeremia oli kuitenkin vakuuttunut saamasta sanomastaan ja edelleen vaati antautumista. Kun Jeremia yritti lähteä kaupungista käydäkseen kotiseudullaan häntä syytettiin yrityksestä karata vihollisen puolelle. Hänet ruoskittiin ja suljettiin maanalaiseen vankiluolaan jääden sinne pitkäksi aikaa. Kuningas Sidkia kuitenkin salaa kysyi häneltä, onko sanaa Herralta, Jeremia vankeudestaan huolimatta totesi yksioikoisesti: "on, Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin." Samalla Jeremia pyysi vapauttamistaan vedoten siihen, ettei kuolisi maakuoppavankilaan. Pettymyksestä huolimatta Sidkia siirsikin Jeremiaan vankilan pihalla olevaan rakennukseen. Kun babylonialaiset uudelleen piirittivät Jerusalemin, Jeremia vaati antautumista. Kaupungin viranomaiset vaativat Jeremiaalle kuolemantuomiota sotilaiden taistelutahdon herpauttamisesta. Sidkia suostui vaatimuksiin ja Jeremia laskettiin köysillä vankilan pohjalla olevaan kaivoon, jonka pohjaliejuun hän jäi odottamaan kuolemaansa. Jeremiaa ei kuitenkaan täysin unohdettu, sillä etiopialainen hoviherra Ebed-Melek pyysi Sidkiaa säästämään Jeremiaan hengen ja sai luvan nostaa hänet kaivosta vankilan pihalla olevaan rakennukseen. Sidkia tapasi Jeremiaan salaa ja kysyi, onko kaupungilla enää mitään toivoa? Vasta kun kuningas oli vannonut, ettei hän surmauttaisi Jeremiaa hän toisti neuvonsa: "jos menet Baabelin kuninkaan luo, henkesi säilyy, eikä kaupunkia polteta tulella."

Toinen pakkosiirto
Sidkia ei noudattanut neuvoa ja Jerusalemin piiritys jatkui. Elintarvikkeet hupenivat ja kaupungin asukkaat kärsivät nälkää ja janoa. Vajaa pari vuotta piirityksen alkamisesta Jerusalem kukistui. Sidkia yritti paeta, mutta hänet saatiin kiinni ja hänen piti katsella poikiensa teloitusta. Hänet sokaistiin ja vietiin kahleissa Babyloniin, jossa vankeudessa ollessaan hän kuoli. Jerusalemin temppeli tuhottiin perustuksia myöten, talot poltettiin ja muurit hajotettiin. Jäljelle jääneitä merkittävimpiä kansalaisia ja käsityöläisiä vietiin Babyloniaan. Vain kaikkein köyhimmät jäivät maata viljelemään. Nebukadressar oli neuvonut säästämään Jeremiaan hengen, ehkäpä sen takia, että hän oli suositellut antautumista. Jeremia oli lähes 60 vuotias ja sai valita, lähteekö Babyloniaan vai jäisikö kotimaahansa Juudaan. Jeremia murheen murtamana ennustustensa toteutumisesta päätti jäädä Juudaan.

Kolmas pakkosiirto ja Jeremiaan loppuvaiheet
Joitakin aikoja myöhemmin kiivas isänmaanystävä Ismael ryhtyi salahankkeeseen Juudan vapauttamiseksi. Hän surmasi asetetun käskynhaltijan ja samalla babylonialaisia sotilaita. Kapinoitsijat panivat toimeen verilöylyn ja ottivat kaupungin asukkaita vangeiksi. Kapina kukistettiin, mutta murhaajat pääsivät pakenemaan. Kansa pelkäsi babylonian kostotoimia ja jotkut pyysivät apua Jeremiaalta. Kymmenen päivän rukouksen jälkeen Jeremia vaati heitä jäämään Juudaan. Pelko kuitenkin voitti ja he pakenivat Egyptiin vieden myös Jeremiaan väkisin mukanaan. Virkamiesten kostoretki Babyloniasta käynnistyi ja kolmannen kerran maata hävitettiin. Sadoittain juutalaisia vietiin Babyloniaan. Juuda joutui nyt Samarian käskynhaltijan alaisuuteen. Maahan muutti
uudisasukkaita ja he solmivat avioliittoja juutalaisten kanssa. Israelilaisten yhteiskuntajärjestys ja uskonnollisuus olivat kadota lähes kokonaan.
Jeremia ei enää kotimaataan nähnyt. Hän koetti pitää Mooseksen lain määräyksiä voimassa Egyptissä asuvien juutalaisten keskuudessa. Jeremiaan viimeiset ennustukset antoivat toivoa Baabelin vankeudessa oleville. Niissä Jumala asettuu Baabelia vastaan ja Juuda ei ole Herran hylkäämä. Jeremiaalla ei ollut vaimoa, eikä siten perhettä. Hänen kutsumuksensa oli julistaa Herran tahtoa. Se tarkoitti kovaa elämää ja kovia kokemuksia. Mitä voimme tänä päivänä oppia Jeremiaan elämästä?