Tervetuloa oppimaan Jumalan Sanaa!

Jeesus on Raamatun keskus. Jeesus sitoo VT:n ja UT:n toisiinsa. VT on ymmärrettävä Jeesuksesta käsin. Hän tekee Raamatun yhtenäiseksi. Raamattu ei ole vain tiedon jakamista. Raamattu on myös armonväline, sillä Raamattu välittää pelastuksen.

Lutherin näkemyksiä musiikista

Otteita Martti Lutherilta musiikki-aiheeseen eri teoksista


kirjasta - Elämän taistelussa

Ei ole epäilystäkään, että musiikkia rakastavissa ihmisissä on aiheita moniin hyviin avuihin, mutta niitä, joita se ei liikuta, luulen voitavan verrata kiviin tai pölkkyihin. Tiedämmehän myös, että musiikki on perkeleelle vastenmielistä ja aivan sietämätöntä.

Olen myös sitä mieltä, enkä häpeä sitä tunnustaa, ettei teologian jälkeen ole mitään musiikkiin verrattavaa, sitä korkeampaa taidetta. Sillä teologian jälkeen on ainoastaan musiikki sellainen, joka voi tehdä sen, mitä muuten teologia yksin voi saada aikaan, nimittäin antaa lepoa ja iloisen sydämen. Sen tähden ei olekaan ihme, että perkele, joka on kaikkien murheellisten ajatusten ja levottoman metelin aiheuttaja, pakenee melkein yhtä paljon musiikkia ja sen säveleitä kuin Jumalan tuntemisen sanoja. Siksi eivät profeetatkaan ole käyttäneet mitään muuta tietoutta niin runsaasti kuin musiikkia, sillä heillä ei ollut matematiikkaa, ei laskutaitoa, ei tähtitiedettä, vaan musiikki, millä tuoda ilmi teologiansa. Niin että musiikki ja Jumalan tunteminen kuuluvat heillä yhteen heidän julistaessaan totuutta psalmeillaan ja veisuullaan.

Perkele on murheen henki ja tekee ihmiset murheellisiksi, koska ei voi itse sietää iloa. Siksi hän pakeneekin musiikkia niin kauan kuin suinkin eikä pysähdy, kun lauletaan, varsinkin virsiä veisattaessa. Näin huojensi Daavid Saulin kiusauksia perkeleen häntä vaivatessa.



Ole turvallisella mielellä (kokoelma)
SOITOSTA JA LAULUSTA

Tahtoisin nähdä kaikki taiteet, varsinkin musiikin, hänen palveluksessaan, joka ne on antanut ja luonut. Musiikki on surulliselle ihmiselle paras virkistys, jonka avulla sydän jälleen rauhoittuu, virkistyy ja ilahtuu.

Musiikki on Jumalan kaunis, ihana lahja ja liittyy läheisesti jumaluusoppiin. Nuorisoa tulee alituisesti totuttaa tähän taiteeseen, sillä siitä tulee hienoja ja taitavia ihmisiä.


Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle.

Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti. Ps. 33:3.

Eräs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja on musiikki. Saatana on musiikin suuri vihollinen. Musiikilla voidaan karkottaa monet kiusaukset ja pahat ajatukset. Perkele ei kestä tätä. Musiikki on parhainta taidetta. Nuotit elävöittävät tekstin. Kuten kuningas Saulistakin näemme, karkottaa musiikki murheellisuuden hengen.

Musiikki on murheellisen ihmisen paras virkistäjä, se rauhoittaa, virkistää ja elvyttää sydämen.

Musiikki on kaunis, suloinen Jumalan lahja ja on se hyvin lähellä teologiaa. En haluaisi vaihtaa vähäistä musiikkiani mihinkään muuhun. Nuorisoa tulee alati harjoittaa tähän taiteeseen, sillä se kehittää siivoja, kelpo ihmisiä,

"Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkoon koko maailma." Sillä Jumala on tehnyt sydämemme ja mielemme iloiseksi rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut meille pelastuaksemme synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Joka vakavasti uskoo tähän, hän ei muuta voi, hänen täytyy ilolla ja mielihalulla veisata ja puhua siitä, että muutkin siitä kuulisivat ja tulisivat uskoon. Mutta joka ei halua veisata eikä puhua tästä, osoittaa selvästi, ettei hän usko eikä kuulu uuteen iloiseen testamenttiin, vaan kuuluu hän sen sijaan vanhaan lahoon, haluttomaan testamenttiin.



Yksin armosta. Lutheria vuoden jokaiselle viikolle.

Laulun ja soiton voima
Maailman alusta asti musiikki on ollut mukana kaikissa luoduissa, jokaisessa yksityisessä oliossa erikseen ja kaikissa yhteisesti, annettuna ja mukaan luotuna. Ei ole olemassa mitään ilman sointia ja rytmiä.

Ilma sinänsä on näkymätöntä, aistein havaitsematonta eikä ollenkaan musikaalista, mutta liikkeelle joutuessaan se tulee soivaksi, kuultavaksi ja koettavaksi.

Mutta vielä ihmeellisempää musiikki on elollisissa olennoissa, varsinkin linnuissa, niin kuin tuo erittäin musikaalinen kuningas ja jumalainen virsientekijä Daavid valtavasti hämmästyen ja hengessään riemuiten ylistää lintujen ihmeellistä laulutaitoa ja -varmuutta sanoessaan (Ps. 104): "Taivaan linnut asuvat vesien äärellä ja visertävät lehvien seassa."

Mutta ihmisääneen verrattuna ne kaikki ovat lähes epämusikaalisia, niin suuri on korkeimman Luojan ylitsevuotava ja käsittämätön anteliaisuus ja viisaus tässä asiassa. Tutkijat ovat ponnistelleet oppiakseen tuntemaan ihmisäänen ihmeellistä taideteosta. Miten on mahdollista, että niin kevyt kielen liike ja vielä kevyempi kurkun liikahdus saa ilman liikkeelle ja niin nuo äänen ja kielen loputtomat vivahteet ja ilmaisumuodot leviävät niin mahtavina ja täynnä tunteita niitä ohjailevan ihmismielen mukaan.

Maan päällä ei ole musiikkia suurempaa voimaa ilahduttamaan surullisia, pelästyttämään rehenteleviä, rohkaisemaan epätoivoisia, murtamaan ylpeitä, hillitsemään kiihtyneitä, vihaisia mieliä. Ken osaakaan luetella kaikki nuo ihmissydämen valtiaat, mielenliikutukset ja tunnekuohut, nämä sisäiset vaikuttajat, jotka ajavat meitä kaikkeen, niin hyvään kuin pahaankin.

Pyhät isät ja profeetat eivät siis ole turhaan tähdentäneet, ettei mikään sovi Jumalan sanan kanssa yhteen niin hyvin kuin musiikki. Siksi he ovat antaneet Jumalan sanan tulla lauluksi ja soitoksi.



Pöytäpuheita tästä elämästä ja tulevasta

Laulusta
Laulu on paras taito ja harjoitus. Laulamisella ei ole mitään tekemistä maailman, oikeuden tai riidanhalun kanssa. Joka laulaa, ei paljon murehdi. Hän on iloinen ja ajaa huolet laulaen pakoon.


Musiikki on Jumalan lahja
Musiikki on eräs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja. Saatana on sen vihollinen, koska sillä voidaan karkottaa monia ahdinkoja ja synkkiä ajatuksia.

Musiikki on taiteista kauneimpia. Nuotit saavat tekstin elämään, musiikki häätää surun haamun, kuten nähdään kuningas Saulin kohdalla.

En ole tyytyväinen ihmisiin, jotka halveksivat musiikkia - kuten kaikki harhaoppiset tekevät. Sillä musiikki on Jumalan lahja, ei mikään ihmisten keksintö. Se karkottaa paholaisen, tekee ihmiset iloisiksi, saa unohtamaan kaiken vihan, irstauden, ylpeyden ja muut paheet. Pidän musiikkia teologian jälkeen suurimmassa kunniassa. Näemme, miten Daavid ja muut pyhät pukivat hurskaat ajatuksensa säkeiksi, runoiksi ja lauluiksi. Siksi musiikki hallitsee rauhan aikoina.

Laulu on paras taito ja harjoitus. Laulamisella ei ole mitään tekemistä maailman, oikeuden tai riidanhalun kanssa.

Joka laulaa, ei paljon murehdi. Hän on iloinen ja ajaa huolet laulaen pakoon.

Musiikki on eräs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja. Saatana on sen vihollinen, koska sillä voidaan karkottaa monia ahdinkoja ja synkkiä ajatuksia.

Musiikki on taiteista kauneimpia. Nuotit saavat tekstin elämään, musiikki häätää surun haamun, kuten nähdään kuningas Saulin kohdalla. Jotkut aatelin ja valtiontalouden edustajat arvelevat, että he voisivat armollisen herrani kuluista säästää vuosittain 3.000 guldenia musiikissa. Sen sijaan 30.000 guldenia tärvätään hyödyttömästi! Kuninkaiden, ruhtinaitten ja herrojen täytyy ylläpitää musiikkia, sillä on suurten valtiaitten ja hallitsijoiden velvollisuus huolehtia vapaista taiteista. Tosin muutamat yksityishenkilötkin nauttivat musiikista, mutta heillä ei ole varaa rahoittaa sitä.

Hessenin maakreivi herttua Georg ja Saksin vaaliruhtinas herttua Friedrich ylläpitivät laulajia ja hovimuusikkoja, nyt niitä on Baijerin herttualla, keisari Ferdinandilla ja keisari Kaarlella. Raamatussa sanotaan, että hurskaat kuninkaat pitivät ja palkkasivat laulajia ja laulajattaria. Musiikki on paras lohdutus masentuneelle ihmiselle. Se rauhoittaa, virvoittaa ja virkistää sydämen. Kuten Virgil sanoo: Tu calamos inflare lenes, ego dicere versus. Laula sinä nuotit, minä laulan tekstin.

Pahat viuluniekat ja viulunsoittajat auttavat meitä näkemään ja kuulemaan, minkälaista hienoa taidetta oikea musiikki on, sillä valkoinen on helpompi erottaa mustaa vasten.

V. 1538 joulukuun 17 p:nä, kun Lutherin vieraina oli laulajia, ja laulettiin ja soitettiin kauniita, ihania motetteja ja muita kappaleita, hän sanoi ihmetellen: "Kun Herra, meidän Jumalamme, on jo tässä elämässä, joka on täynnä kaikenlaista saastaa, vuodattanut ylitsemme ja antanut niin jaloja lahjoja, mitä sitten tapahtuneekaan tulevassa, jossa kaikki on sulaa täydellisyyttä ja iloa! Tämä on vasta alkua."

V. 1541 Luther sanoi musiikin olevan ihanan ja jalon Jumalan lahjan, joka on niin suuresti perkeleelle vastenmielinen, että sillä voi karkoittaa monet kiusaukset ja raskaat ajatukset, sillä perkele ei jää sinne, missä musiikkia viljellään.

Musiikki on jaloimpia taitoja. Sävelet tekevät tekstin eläväksi. Se karkoittaa murheen hengen, kuten näemme kuningas Saulista. Sentähden tulee kuningasten, ruhtinasten ja herrojen kannattaa musiikkia, sillä valtiaiden ja hallitsijain asia on puolustaa hyviä ja vapaita taiteita ja lakeja.

Musiikki on murheelliselle parhain huojennus, josta sydän tulee jälleen levolliseksi, virkistyneeksi ja elpyneeksi.

Musiikki on puolitiedettä ja kurittaja, joka tekee lempeämmäksi, hiljaisemmaksi, sävyisämmäksi ja järkevämmäksi.

Musiikki on jo puolet kurista, koska se tekee ihmiset lempeämmiksi, siivoiksi ja järkevämmiksi.

Minä olen aina rakastanut musiikkia. Joka osaa sen taidon, hän on hyvää ainesta ja kelvollinen kaikkeen. Musiikki on välttämättä säilytettävä. kouluissa. Koulumestarin tulee osata Iaulaa, muuten en pidä häntä arvossa. Ei saa myöskään asettaa nuoria pappeja virkaan, ennenkuin heitä on koulussa hyvin opetettu.

Kun laulettiin muutamia Senflin kauniita, ihania motetteja, Luther ihmetteli suuresti, kiitteli niitä ja sanoi: "Minä en osaisi laittaa yhtään ainoaa sellaista motettia, vaikka henki menisi. Mutta ei hänkään puolestaan osaa selittää yhtään ainoaa psalmia niinkuin minä."

"Näin ovat Pyhän Hengen lahjat moninaiset, niinkuin yhdessä ruumiissakin on monta jäsentä. Mutta ei kukaan ole tyytyväinen omaan lahjaansa tai tyydy siihen, mitä Jumala on antanut hänelle. Kaikki tahtovat olla koko ruumis eikä ainoastaan yksi jäsen."

Kärsimysvirsiä veisattaessa Luther kuunteli hartaasti ja sanoi: "Musiikki on ihana ja rakas Jumalan lahja. Se on usein herättänyt ja liikuttanut minua niin, että olen saanut halun saarnata."

Laulaminen on taidoista ja harjoituksista parhain. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän maailman kanssa; ei se koske tuomioistuimia eikä sotilaallisia asioita. Laulajat eivät ole surullisia, vaan iloisia ja karkoittavat laulullaan kaikki murheet.

Luther virkkoi kerran eräälle harpunsoittajalle: "Rakas ystävä, viritä harpustasi sellainen virsi kuin Daavid! Ajattelen, että jos Daavid nousisi kuoIleista, ihmettelisi hän suuresti sitä edistystä, johon musiikin alalla on ehditty. Tämä taide ei ole koskaan ollut korkeammalla kuin nyt. Kun Daavid soitti harppua, se epäilemättä kävi Marian kiitosvirren tapaan oktaavittain (in octavo tono), sillä Daavidin harpussa oli vain kymmenen kieltä."

Mikä on syynä siihen, että meillä on maallisista asioista niin monta ihanaa runoelmaa ja suloista laulua, mutta hengellisistä niin vaivaisia ja kylmiä kappaleita?

Sellaista ihmistä, joka halveksii musiikkia, niinkuin hurmahenget tekevät, en voi sietää. Sillä musiikki on Jumalan lahja eikä ihmisistä. Sepä karkoittaa perkeleenkin ja tekee ihmiset iloisiksi. Sitä kuunnellessa unohtuu kaikki viha, haureus, ylpeys ja muut paheet.
Ja näemmehän, kuinka Daavid ja kaikki pyhät ovat koonneet ajatuksensa säkeistöiksi, soinnuiksi ja lauluiksi — sillä rauhan aikana on musiikki valtiaana.


Kimppu ruusuja
Tahtoisin nähdä kaikki taiteet, erityisesti musiikin, sen palveluksessa, joka ne on luonut ja meille antanut.


Lutherin muistutuksia

Tätä uutta veisua veisaamaan on myöskin seuravaisen Psalmin kanteleen soitto auttava, ja Wolff Heyntz ja kaikki hurskaat, kristilliset soittajat uruilla, yhteyssoitolla, kulkuilla, huiluilla ja kaikella, mitä ihanaan musiikkiin kuuluu - josta kokonansa uudesta taidosta ja Jumalan lahjasta ei Davidi eikä Salomo, Persia, Crecia eikä Ruomi mitään tienneet - antavat riemulla veisunsa ja soittonsa kuulua, kaiken armon Isän ylisykseksi. Amen.


Roland Bainton. Tässä Seison. Martti Lutherin elämä.

Toinen Erasmukselta saatu ajatus, joka ei ole täysin sopusoinnussa edellisen kanssa, on alkukirkon henkiin elvyttäminen. Tähän uudistukseen tähtäävät yksityispiirteet vastasivat yleensä Hengen uskontoa, mutta yritys sinänsä johti helposti uuteen pintapuolisuuteen ja lakihenkisyyteen.
Koko ajatusrakennelma oli Lutherille vieras. Hän ei voinut erottaa toisistaan henkeä ja ruumista, sillä ihminen on kokonaisuus. Sen vuoksi ovat kuvaamataide, musiikki ja sakramentit uskonnon sopivia ilmaisumuotoja.

Virsikirja

Tätä tarkoitusta varten Luther julkaisi virsikirjan vuonna 1524. Se sisälsi 24 virttä, jotka hän oli itse sepittänyt ja ehkä osaksi säveltänytkin. Kaksitoista niistä oli vapaita mukaelmia latinankielisistä hymneistä. Kuusi oli runomittaan puettuja psalmeja. Hänen omat kokemuksensa ahdistuksesta ja vapahduksesta antoivat hänelle kyvyn sijoittaa aivan henkilökohtaisia tunteitaan näihin vapaisiin virsisommitelmiin. Psalminkirjoittajan "syvyydestä" tuli Lutherilla "syvä ahdinko". Uskonpuhdistuksen kuuluisa taisteluvirsi "Jumala ompi linnamme" ilmestyi vasta eräässä myöhemmässä virsikirjassa. Tässä jos missä meillä on sekä Lutherin sanat että hänen sävelmänsä, ja siinä ilmenee myös enemmän kuin missään muualla Lutherin uskonnollinen luonne kokonaisuudessaan. Tämä virsi perustuu 46. psalmin (Ps. 46) Vulgata-muotoon, sillä Luther käytti omassa hartaudenharjoituksessaan jatkuvasti latinaa, johon hän oli tottunut lapsesta asti. Kun tämän psalmin hepreankielinen teksti kuuluu suomennettuna: "Jumala on turvamme", on latinankielisessä tekstissä: "Meidän Jumalamme on turvapaikka." Vastaavasti sanoo Luther: "Ein feste Burg ist unser Gott." Vaikka taustalla on psalmi 46, sitä on käytelty erittäin vapaasti ja siihen on kietoutunut monia lisävivahteita Paavalin kirjeistä ja Ilmestyskirjasta. Vaskiset sanat ja mahtavat sävelet johdattavat taivaan sotajoukot paikalle. Virsi julistaa lopuksi kosmisen taistelun yläsävelten kaikuessa voimallisesti, kuinka Herra Sebaot voittaa pimeyden ruhtinaan ja ottaa pyhät marttyyrit suojelukseensa.

Lutherin seurakuntaväki oppi laulamaan. Viikon varrella pidettiin harjoituksia koko seurakunnalle ja oppitunnin jälkeen perhettä kehotettiin laulamaan kotona. Eräs jesuiitta väitti, että "Lutherin laulut surmaavat enemmän sieluja kuin hänen saarnansa". Siitä miten virret kulkeutuivat kansan keskuuteen, kertoo Magdeburgin kaupungin kronikka vuodelta 1524:

"Johannes Kastajan päivänä tuli muuan vanha kankuri pääkatua pitkin Otto-keisarin muistomerkin luo ja kaupitteli siellä lauluja, joita hän lauloi kansalle. Pormestari näki varhaismessusta tullessaan tämän ihmisjoukon ja kysyi eräältä omista miehistään, mitä siellä oli tekeillä. Mies vastasi: 'Siellä joku vanha kelmi laulaa ja myy kerettiläisen Lutherin virsiä.' Pormestari pidätytti kankurin ja panetti hänet vankilaan, mutta 200 kaupunkilaista puhui hänen puolestaan, ja hänet päästettiin vapaaksi."

Niiden virsien joukossa, joita hän lauloi Magdeburgin kaduilla, oli Lutherin "Sua syvyydestä avuksi":

Sua syvyydestä avuksi/ mä huudan, Jumalani./ Ah, ota korviis huutoni/ ja auta sieluani./ Jos syntejä sä muistelet/ ja luet syyksi vääryydet,/ ken kestää edessäsi?

Jos synneistä me tahdomme/ vapaiksi, puhtaiks tulla,/ ei auta omat tekomme,/ muu täytyy apu olla./ Jumala meitä armosta/ voi auttaa synnin vallasta./ Vain Herraan turvatkaamme.

Siis armoos, Herra, uskallan,/ et vaivaista sä heitä,/ mä omat työni unhotan,/ ne syntiä ei peitä./ Mä turvaan kurjuudessakin/ sun sanas lupauksihin,/ ne totta ovat aina. (V. 290)


Kiertotie
Toisinaan Luther kuitenkin neuvoi, että on turha yrittää pitää taistelemalla puoliaan. "Älä taistele paholaista vastaan", hän sanoi, "hänellä on viidentuhannen vuoden kokemus takanaan. Hän on käyttänyt kaikki keinonsa Aadamiin, Aabrahamiin ja Daavidiin ja tuntee heikot kohdat tarkkaan." Ja hän on sitkeä. Jos hän ei saa sinua nujerretuksi ensimmäisellä hyökkäyksellään, hän aloittaa näännyttävän piirityksen, kunnes saa sinut antamaan periksi pelkästä uupumuksesta. On parempi torjua mielestään koko asia. Etsi seuraa ja keskustele mitättömistä asioista, kuten esimerkiksi siitä mitä Venetsiaan nykyisin kuuluu. Vältä yksinäisyyttä. "Kun Eeva lähti yksin käyskentelemään paratiisissa, kiusaaja petkutti häntä. Olen saanut kokea, etten milloinkaan ole langennut niin syvälle syntiin kuin yksin ollessani. Etsi käsiisi joku kristitty veli, viisas opastaja. Vahvista itseäsi seurakunnan yhteydellä. Mene sitten iloiseen seuraan, myös naisten seuraan, syö, tanssi, pidä hauskaa ja laula. Pakota itsesi syömään ja juomaan, vaikka mikään ei maistukaan. Paastoaminen on kaikkein huonoin keino." Luther antoi kerran kolme ohjetta masennuksen karkottamiseen: ensimmäinen on usko Kristukseen; toinen on "kiivas ja väkevä kiukku, joka purkautuu vaikkapa puiden kaatamiseen; sitä minä olen usein käyttänyt alakuloisuuden karkottamiseen"; kolmas on rakkaus nuoreen tyttöön. Erityisen suositeltavaa on musiikki. Kiusaaja vihaa sitä, koska hän ei siedä ilonpitoa. Lutherin lääkäri kertoo tulleensa kerran muutamien ystävien kanssa musikaaliseen illanviettoon ja tavanneensa Lutherin pyörtyneenä; mutta kun toiset virittivät laulun, Luther oli pian taas mukana. Kotoinen elämä rohkaisi ja toi vaihtelua. Avuksi oli myös vaimon läsnäolo, milloin paholainen ahdisteli yön hetkinä. "Silloin käännyn Kätheni puoleen ja sanon: 'Kiellä minua kokemasta tuota ahdistusta ja kutsu minut pois mokomista turhista kiusoista!'" Ruumiillinen työ on myös virkistävää. "Hyvä keino paholaisen karkottamiseen on valjastaa hevonen ja ajaa lantaa pellolle", neuvoi Luther. Aina kun Luther neuvoi välttämään taistelua, hän oikeastaan määräsi uskon lääkkeeksi uskon puutteeseen. Kaikesta vastustuksesta luopuminen on jo sinänsä uskon teko, mystikkojen antaumukseen verrattava; siinä ilmenee luottamus Jumalan parantavaan voimaan, joka vaikuttaa alitajunnassa ihmisen puuhatessa käytännön askareissa.
Tämä selittää, miksi Luther mielellään seurasi olentoja, jotka suhtautuivat elämään huolettomasti, kuten lintuja ja imeväisiä. Katsellessaan kuinka pikku Martinia parhaillaan syötettiin, hän lausahti:
"Lapsukainen, sinun vihamiehiäsi ovat paavi, piispat, Yrjö-herttua, Ferdinand ja paholainen. Ja siinä sinä vain imet noin luottavaisesti."
Kun nelivuotias naapurin lapsi lörpötteli hilpeästi Jeesuksesta, enkeleistä ja taivaasta, sanoi hänen isänsä: "Voi rakas lapsi, kunpa siihen vain voisi lujasti uskoa!" "Etkö sinä, isä, sitten usko sitä?" kysyi tyttö lapsellisen totisena. Luther huomautti siihen:

"Kristus on tehnyt lapset opettajiksemme. Olen huolissani siitä, että minä, niin tohtori kuin olenkin, joudun yhä käymään samaa koulua kuin Hans ja Magdalena. Sillä kuka voi täysin ymmärtää tämän Jumalan sanan: 'Isä meidän, joka olet taivaissa'? Joka uskossa käsittää nämä sanat, saa jatkaa täysin luottavaisesti: 'Minä olen taivaan ja maan herra ja kaiken mitä siinä on. Enkeli Gabriel on minun renkini, Rafael kuskini ja muut enkelit palvelushenkiäni kaikissa tarpeissani. Taivaallinen Isäni lähettää heidät minulle, jotta en loukkaisi jalkaani kiveen.' Ja kun tunnustan tämän uskoni, antaa rakas Isäni heittää minut vankityrmään, mestauttaa tai hukuttaa minut. Silloin usko horjuu ja heikkoutemme kuiskaa korvaamme: 'Niinpä niin, kuka tietää, onko se totta?'"

1500-luvulla käytettiin kahdeksaa sävellajia erilaisine intervalleineen, jotka muodostuivat siten, että aloitettiin oktaavin kustakin nuotista ja noustiin ylöspäin ilman muunnesäveleitä.

Huolellisuus, jolla Luther paneutui äidinkielisen suorasanaisen raamatuntekstin sovittamiseen sävelasuun, valmisti tietä oratorioille.

Missä määrin hän sai tähän työhön apua, ilmenee eräästä hänen työtoverinsa Waltherin kirjeestä. Tämä kertoi:
"Kun Luther 40 vuotta sitten oli aikeissa ryhtyä laatimaan Saksalaista messuaan, hän pyysi Saksin vaaliruhtinasta ja Juhana-herttuaa kutsumaan Konrad Rupffin ja minut Wittenbergiin keskustelemaan hänen kanssaan musiikista ja kahdeksasta grewriaanisesta psalmisävelmästä. Hän valmisteli sävelmiä epistoloihin ja evankeliumeihin, samaten Kristuksen tosi ruumiin ja veren asetussanoihin; hän lauloi ne minulle ja halusi kuulla mielipiteeni. Sillä kertaa hän piti minua Wittenbergissä kolme viikkoa; pohdimme yhdessä, miten epistolat ja evankeliumit saataisiin sopivasti sävelasuun. Vietin monta mieluisaa tuntia laulaen hänen kanssaan ja totesin monesti, että hän ei näyttänyt lainkaan väsyvän eikä kyllästyvän laulamiseen; sen jälkeen hän aina pystyi keskustelemaan musiikista mitä kaunopuheisimmin."


Martti Lutherin ajatuksia musiikista ja kuorolaulusta

Teoksesta Roland Bainton, Tässä seison, Martti Lutherin elämä Jumalanpalveluksen laajakantoisin muutos tapahtui musiikissa ja siinä kolmella alalla: papin aloittamissa messunosissa, kuoron laulamissa gregoriaanisissa lauluissa ja seurakunnan veisaamissa virsissä. Luther ryhtyi uusimaan näitä kaikkia. Hän pystyi, joskaan ei ehkä esittämään, niin ainakin johtamaan ja innostamaan, koska hän osasi soittaa luuttua ja laulaa, vaikka ei rohjennutkaan ryhtyä itse säveltämään. Nykyaikaiset tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, kuinka monessa virressä on hänen sepittämänsä sävel. Tavallisesti pidetään kymmentä sävelmää hänen ominaan. Varmastikin hän pystyi sepittämään yksinkertaisia sävelmiä, soinnuttamaan ja sovittamaan. Ennen kaikkea hänellä kuitenkin oli innostamisen kyky, koska hän oli itse niin kiinnostunut musiikista. Hän sanoi: "Musiikki on Jumalan kaunis ja viehättävä lahja, se on usein virkistänyt ja koskettanut minua, niin että olen ilomielin käynyt saarnaamaan. Pyhä Augustinus tunsi omantunnonvaivoja havaitessaan nauttivansa musiikista; hän piti sitä syntinä. Hän oli mainio mies; jos hän eläisi nyt, hän varmaan olisi samaa mieltä kuin me." "En hyväksy niitä, jotka halveksivat musiikkia, niin kuin kaikki hurmahenget tekevät. Musica on Jumalan anti ja lahja. Se karkottaa kiusaajan ja ilahduttaa ihmisiä, sitä kuunnellessa unohtuu kaikki viha, siveettömyys, pöyhkeily ja muut paheet. Teologian jälkeen annan korkeimman sijan ja suurimman kunnian musiikille." "En vaihtaisi vähäisiä musiikin lahjojani mihinkään suureen." "Kokemus osoittaa, että lähinnä Jumalan sanaa vain musiikkia voi sanoa ihmissydämen tunteiden herraksi ja valtiaaksi. Tiedämme, että riivaajat vihaavat ja inhoavat sitä. Sydämeni paisuu ja vuotaa yli äyräittensä kuunnellessani musiikkia, joka on niin usein virkistänyt minua ja vapauttanut minut synkästä ahdistuksesta." Ehkä se että Dürer oli vanha ja Luther nuori heidän asettuessaan kannattamaan uskonpuhdistusta, selittää jossakin määrin sen, miksi Saksan luterilaisuudessa, Lucas Cranachista huolimatta, maalaustaide jäi varjoon uskon musikaalisen ilmaisun rinnalla. Liturgian ensimmäisenä laulettuna osana, joka oli muokattava uuteen asuun, olivat papin aloittamat jaksot, joihin kuuluu epistola- ja evankeliumiteksti. Koska Luther pyrki siihen, että jokainen Raamatun sana tuli selkeästi kuulluksi ja ymmärretyksi, voidaan kysyä, miksi hän ei kokonaan poistanut musiikkia ja määrännyt tekstit luettaviksi tavallisella puheäänellä. Vastauksena ei ole pelkästään Lutherin suuri rakkaus musiikkiin, vaan ehkä myös messun arkkitehtoninen rakenne, johon paremmin sopi laulettu kuin puhuttu sana. Mutta Luther käytti kaikkia keinoja sanoman sisällön selkeyttämiseen. Kullekin tavulle sai olla vain yksi nuotti, eikä urkusäestys saanut hämärtää sanoja. Koko jumalanpalveluksen aikana saatiin urkuja käyttää vain laulun tukena. Evankeliumitekstejä ei saanut sulattaa toisiinsa eikä Kristuksen seitsemää sanaa ristillä saanut yhdistellä kaikista neljästä evankeliumista. Luterilainen perinne selittää, miksi Bach kirjoitti Matteus-passion. Sanoman sisältöä oli korostettava dramaattisin sävyin. Epistoloihin ja evankeliumeihin kuuluvissa gregoriaanisissa sävelmissä sävelkorkeus pysyi samana, paitsi että sävel laski lopussa. Luther käytti eri äänialoja evankelistan kertomuksessa, Kristuksen sanoissa ja apostolien puheenvuoroissa. Hän asetti tärkeimmän äänialan korkealle, koska hän itse lauloi tenoria, mutta selitti samalla antavansa vain virikkeitä, niin että jokainen messun toimittaja sai itse keksiä ja käyttää äänialaa, joka sopi parhaiten hänen oman äänensä ulottuvuudelle. Sävellajien tuli myös vaihdella: evankeliumeissa tuli käyttää sekstiä, koska Kristus oli iloinen, ja epistoloissa oktaavia, koska Paavali oli vakavampi. Nämä määritykset kaipaavat lyhyen selityksen. Nykyään on käytössä useita sävellajeja ja vain kaksi sävelsukua: duuri ja molli. Intervallit ovat kaikissa sävellajeissa samat kuin C-duurissa, ja ne säilytetään siten, että transponoidessa otetaan mukaan muunnesävelet. 1500-luvulla käytettiin kahdeksaa sävellajia erilaisine intervalleineen, jotka muodostuivat siten, että aloitettiin oktaavin kustakin nuotista ja noustiin ylöspäin ilman muunnesäveleitä. Huolellisuus, jolla Luther paneutui äidinkielisen suorasanaisen raamatuntekstin sovittamiseen sävelasuun, valmisti tietä oratorioille. Missä määrin hän sai tähän työhön apua, ilmenee eräästä hänen työtoverinsa Waltherin kirjeestä. Tämä kertoi: "Kun Luther 40 vuotta sitten oli aikeissa ryhtyä laatimaan Saksalaista messuaan, hän pyysi Saksin vaaliruhtinasta ja Juhana-herttuaa kutsumaan Konrad Rupffin ja minut Wittenbergiin keskustelemaan hänen kanssaan musiikista ja kahdeksasta grewriaanisesta psalmisävelmästä. Hän valmisteli sävelmiä epistoloihin ja evankeliumeihin, samaten Kristuksen tosi ruumiin ja veren asetussanoihin; hän lauloi ne minulle ja halusi kuulla mielipiteeni. Sillä kertaa hän piti minua Wittenbergissä kolme viikkoa; pohdimme yhdessä, miten epistolat ja evankeliumit saataisiin sopivasti sävelasuun. Vietin monta mieluisaa tuntia laulaen hänen kanssaan ja totesin monesti, että hän ei näyttänyt lainkaan väsyvän eikä kyllästyvän laulamiseen; sen jälkeen hän aina pystyi keskustelemaan musiikista mitä kaunopuheisimmin." Toinen tarkistettava aines oli kuorokoraali. Sen rikkaana perustana oli Alankomaiden polyfoninen hengellinen musiikki. Sen pohjaksi oli otettu gregoriaaninen sävelmä, jonka ympärillä kierteli koristeena kolme, neljä tai useampiakin ääniä kontrapunktissa monimutkaisin kuvioin. Luther kokosi kaiken musiikin ihannointinsa erään musiikkiteoksen esipuheeseen vuonna 1538. Siihen sisältyvä kuvaus alankomaalaisesta polyfonisesta kuorolaulusta on lajissaan ylittämätön: "Kaikille vapaan musica-taiteen ystäville minä, tohtori Martinus Luther, toivotan armoa ja rauhaa Isältä Jumalalta ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Haluan sydämestäni kiittää ja ylistää tätä kaunista ja kallista Jumalan lahjaa, vapaata musiikkitaidetta, mutta en tiedä, mistä alkaa ja mihin lopettaa. Maailmassa ei ole mitään, joka ei pitäisi ääntä itsestään. Jopa näkymätön ilmakin puhkeaa säveliin, kun se joutuu liikkeelle. Toisekseen kaikuu eläinten ja varsinkin lintujen musica, soitto ja laulu, vielä paljon ihmeellisemmin, kuten jo kuningas Daavid, itse mainio muusikko, suuresti ihaillen ja iloiten todistaa lintujen laulusta. Mutta mitä osaisin sanoa ihmisen äänestä, jonka rinnalla kaikki muut laulut, soinnut ja äänet eivät ole minkään arvoisia? Filosofit ja oppineet ovat nähneet paljon vaivaa saadakseen selville, miten ihmisen kieli pystyy sanoin ja lauluin, naurussa ja itkussa ilmaisemaan sydämen ajatukset. Musiikista on kuitenkin sanottava, että Jumalan pyhän sanan mukaan mikään muu ei ole niin korkealle ylistettävä, koska se pystyy ilmaisemaan kaikki ihmissydämen liikahdukset. Mikään maan päällä ei pysty tehokkaammin muuttamaan murheellisia iloisiksi, iloisia surullisiksi, arkoja rohkeiksi, kopeita nöyriksi, hillitsemään kiihtyneitä, lievittämään vihaa. Pyhä Henki itse arvostaa tätä jaloa taidetta oman työnsä välineenä osoittaessaan, että paha henki väistyi Saulista Daavidin soittaessa harppua. Siksi ovat pyhät isät muuntaneet Jumalan sanan lauluksi ja soitoksi, jonka me olemme perineet monina arvokkaina lauluina ja psalmeina. Ihmiselle on annettu ääni, jotta hän voisi kiittää Jumalaa sekä laulamalla että puhumalla. Mutta kun opinnot ja taito liittyvät parantamaan ja kehittämään tätä luonnollista musiikin lahjaa, silloin vasta alamme suuresti hämmästyen nähdä Jumalan täydellisen viisauden hänen työssään musiikin alalla. Siinä on kaikkein ihmeellisintä se, että yksi ääni laulaa yksinkertaisen sävelmän ja toiset äänet liittyvät siihen monelta taholta, riemuitsevat sekä koristelevat sitä monin tavoin ja monin soinnuin ja ikään kuin esittävät sen rinnalla taivaallista karkeloa, niin että ne jotka vähänkin siitä liikuttuvat, eivät usko tässä maailmassa saavansa kokea enää mitään ihmeellisempää. Se johon tällainen sanomaton ihmetyö ei vaikuta, on totisesti merkillinen tomppeli." Musiikin vähimpiä ansioita ei suinkaan ole — Lutherin mukaan — että se ei haasta riitaa. Hän ei ollut koskaan taistelunhaluinen laulaessaan. Alankomaiden suuret polyfoniset kirkkolaulut olivat katolisia, mutta Luther ei silti lakannut rakastamasta niitä ja oppimasta niistä. Kun toisaalta Baijerin herttuoiden viha häntä kohtaan kasvoi niin kiivaaksi, että heidän alueellaan saattoi olla vaarallista, jos joku sai kirjeen häneltä, hän rohkeni siitä huolimatta kirjoittaa baijerilaiselle säveltäjälle Senflille: "Rakkauteni musiikkiin herättää minussa toivon, ettei kirjeeni saata Sinua vaaraan, sillä kukapa moittisi edes Turkissa ketään, joka rakastaa taidetta ja kiittää taiteilijaa? Minä kehun kaikesta huolimatta jopa Sinun baijerilaisherttuoitasi, vaikka he ovatkin niin ynseitä minulle, ja asetan heidät toisten edelle, koska he niin harrastavat ja arvostavat musiikkia." Erasmus yritti säilyttää Euroopan ykseyden sivistyksessä; Luther säilytti sen musiikissa. Polyfoniseen kirkkolauluun tarvittiin kuoro. Luther toimi tarmokkaasti koulutettujen kuorojen aikaansaamiseksi. Georg Rhau, Yrjö-herttuan kanttori ja kaksitoistaäänisen kuorolaulun johtaja Leipzigin väittelytilaisuudessa, noudettiin Wittenbergiin linnankirkon kuoron johtajaksi ja kirkon kanttoriksi. Saksalaisten ruhtinaiden ylläpitämät kuorot ansaitsevat maininnan, koska niillä oli vakituisesti käytettävissä joukko koulutettuja laulajia. Luther oli syvästi pettynyt, kun Juhana Fredrik säästäväisyyssyistä hajoitti kuoron, jota oli kauan pidetty toiminnassa Fredrik Viisaan anteliaisuuden turvin. Vastikkeeksi perustettiin kaupunkeihin kuoroyhdistyksiä, ja ennen kaikkea saivat lapset kouluissa perusteellisen musiikinopetuksen. Viimeinen ja kaikkein suurin uudistus tapahtui seurakunnan laulussa. Keskiajalla liturgiaan osallistuivat miltei yksinomaan sen toimittaja ja kuoro. Seurakunta yhtyi vain muutamaan vastausmessuun äidinkielellään. Luther kehitti tätä osuutta edelleen, niin että häntä voidaan sanoa seurakuntaveisuun isäksi. Hänen oppinsa kaikkien uskovien pappeudesta toteutui näkyvimmin tällä alueella. Se oli samalla ainoa tilanne, jossa luterilaisuus oli täysin demokraattista. Koko seurakunta lauloi. Osia liturgiasta muutettiin virsiksi, näin esimerkiksi Credo ja Sanctus. Seurakunta ei laulanut: "Minä uskon", vaan: "Me uskomme yhteen Jumalaan." Seurakunta veisasi, niin kuin profeetta Jesaja nähdessään Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella kuuli serafien ylistävän: "Pyhä, pyhä, pyhä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti