Sattumako meitä ohjaa?

Sattuman sanelemaako? Puhutaanko Raamatussa sattumasta?

Miksi Raamatussa on kertomus tavallisten ihmisten arjesta? Mitä Ruutin kirja viestittää meille tähän aikakauteen? Miten Ruutin kirjasta löytyy Kristus?

Kertomus Ruutista luvatun maan kansan keskuudessa osuu Tuomarien hallitsemaan aikakauteen. Eletään aikakautta n. 1100eKr. Ruutin kirjassa kerrotaan paljon maanviljelyksestä, joka kertoo meille siitä, että paimentolaiskansa oli omaksunut maanviljelyksen pääelinkeinokseen. Samalla se kertoo paimentolaiskansan pysyvämmästä asumisesta tietyllä seudulla. Juudan heimon asuinalue Kuolleenmeren länsipuolella oli normaalisti hedelmällistä, mutta toisinaan sateet jäivät tulematta ja sato lakastui ennen valmistumistaan.

Matteuksen evankeliumin alussa esiintyvästä sukuluettelosta löydämme Ruutin kirjasta tuttuja nimiä, kuten Boas ja Ruut. Ruut kuului sukuun, josta aikanaan syntyy kuningas Daavid ja ylimmäinen kuningas Jeesus. VT:n ominaispiirre on, että se usein seuraa sen suvun vaiheita, josta Kristus aikanaan syntyy.

Ruutin kirjan tärkeä viesti on Jumalan erityinen johdatus. Siinä esiintyy vahvasti myös ihmsten välinen ystävyys, sekä ihmisten ja Jumalan välinen ystävyys.

Ruutin kirjan ensimmäinen jae kertoo alkutilanteesta:
”Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan.”
Tuomarien aikakausi tuo mieleen synkän ajan, jolloin kieroutuneet tuomarit hallitsivat. On hyvä havaita, että muuan mies lähti ”leivän ja ylistyksen talosta”, sillä sana Juuda tarkoittaa ylistystä ja sana Beetlehem ”leivän taloa”. Leivän ja ylistyksen talossa usko Jumalaan säilyi synkästä aikakaudesta huolimatta. Jae kertoo nälän olleen impulssi lähtemiselle Mooabin maahan. Sekä israelilaisten, että mooabilaisten sukujuuret lähtevät Abrahamin perheestä. Molemmat kansat puhuivat saman kielen murteita. Mooabilaiset olivat kuitenkin halveksittu kansa, eräs syy siihen oli heidän epäjumalansa Kemos, jota Juudan heimo piti iljetyksenä ja sen palvontaa syntinä. Nälkä pakotti liikkeelle. Usein ajattelemme vaikeiden elämäntilanteiden olevan merkki siitä, että olemme ajautuneet pois Jumalan tahdosta. Raamattu opettaa usein päinvastaista. Jumala ajaa omiaan uusiin elämäntilanteisiin muuttamalla olosuhteet sellaisiksi, ettei entinen elämänmalli ole mahdollista. Myös Jaakob oli nälän takia pakotettu lähettämään poikansa Egyptiin hakemaan ruokaa. Egyptillä kuvataan maailmallista, epäjumalia palvelevaa turmiollista kansaa. Silti Jumalan kansan oli haettava sieltä leipä. Nyt käy samalla tavalla. Mooabin maasta on haettava leipää. Mitä ajatuksia tämä sinussa synnyttää? Jos kristittyheb joukosta joku ”eksyy” maailmaan tai käy kirjavasti erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, onko kyseessä Jumalan tarkoittama tapa ajaa uuteen elämäntilanteeseen vai vihollisen eksytys? Tuhlaajapoikavertauksessa vieraalla maalla tuli nälänhätä. Siinäkin Jumala käytti nälänhätää hyväkseen, jotta kertomuksen ihmiset oppisivat jotakin uutta Jumalasta. Abrahamkin oli pelästynyt nälänhätää ja paennut Egyptiin. Raamatussa mainitaan toistakymmentä nälänhätää. Ne ovat muistutusta Jumalan tuomioista tai erityisistä asioihin puuttumisesta.
”Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä.”
Uudempi Raamatunkäännös kertoo heidän tulleen Mooabin maahan ja jääneen sinne asumaan. Vaimon nimi Noomi tarkoittaa miellyttävää tai suloista.
”Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa.”
Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta. Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.
Elimelekin perhe oli lähtenyt Betlehemistä nälkää pakoon uuteen maahan, mutta siellä vastassa olikin vain  kuolemaa. Missä oli Jumalan johdatus?

Mitä mahtoi Noomi ajatella? Itselleni tulisi mieleen Jumalan rangaistus. Noomi päättää palata Juudan kansan keskuuteen. Hän oli menettänyt kaiken omaisuutensa. Miniät haluavat mukaan, olihan Noomi miellyttävä, hänen olemuksensa oli julistanut hyvän Jumalan läsnäoloa. Noomi kuitenkin haluaa poikiensa vaimojen palaavan äitiensä luo, ovathan he vielä nuoria ja heillä mahdollisesti on parempi tulevaisuus kansansa keskuudessa. Orpa palaakin takaisin ja Raamattu ei hänestä tämän jälkeen kerro. Ruut haluaa seurata Noomia. Ruutin päätös seurata Noomia sisältää seitsenkertaisen vakuutuksen. Luukas 14:33: ”Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.” Ruut luopui kaikesta. Ruut koki Noomin kautta Jumalan rakkautta, eikä tahtonut menettää sitä. Ruut oli valmis hyväksymään köyhyyden ja leskeksi jäämisen loppuelämäkseen, voidakseen elää yhdessä Noomin kanssa ja siten Jumalan yhteydessä. Palattuaan Noomi kehottaa kansaansa kutsumaan häntä Maraksi, sillä kaikkivaltias on kohdellut häntä ankarasti. Mara tarkoittaa onnettomuutta tai katkeruutta.

Ja mooabilainen Ruut sanoi Noomille: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon". Noomi vastasi hänelle: "Mene, tyttäreni!" (2:2)
Pudonneiden tähkien keräämisen lupa oli annettu Mooseksen laissa. Tämä oli Jumalan tapa pitää huolta köyhistä. (3 Moos. 19:9-10, 3 Moos. 23:22, 5 Moos. 24:19) Ruut lähti, mutta tuskin hänellä muukalaisena oli aavistustakaan mille pellolle mennä? Jumala kuitenkin johdatti hänet Boaksen pellolle. Miten? Saiko Ruut jonkin merkin Jumalalta? Raamattu kertoo:
”Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen.” (2:3 Raamatunkäännös 1992)
”Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä; ja hänelle sattui niin, että se peltopalsta oli Booaan, joka oli Elimelekin sukua.” (2:3 Raamatunkäännös 1933/38)

Boas näyttää heti kiinnostuvan Ruutista: "Sitten Boas sanoi palvelijallensa, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: "Kenen tuo nuori nainen on?" (2:5) Palvelija, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä, vastasi ja sanoi: "Se on se nuori mooabitar, joka tuli Noomin mukana Mooabin maasta. Hän sanoi: 'Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkuuväen jäljessä'. Niin hän tuli ja on ahertanut aamusta varhain tähän saakka; vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa." Niin Boas sanoi Ruutille: "Kuules, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni mukana. Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, niin mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat. Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?" Boas vastasi ja sanoi hänelle: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä sinä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään." Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijattaresi vertainen". (2:6-13)

Huomio kiinnittyy Boaksen hyvään tahtoon huolehtia köyhästä vieraan maan kansalaisesta. Näin toimii myös Jeesus. Hänen huomionsa kiinnittyy siihen, joka ei ole mitään. Hän huolehtii vieraan hylkiökansan köyhästä lapsesta. Boas on ennakkokuva Jeesuksesta. Boas tietysti näki sisäisen kauneuden lisäksi Ruutissa ulkoista kauneutta, joka ohjasi häntä auttamaan kiinnostuksen kohdettaan. Ruutin näkökulmasta ei ollut näin. Hän saattoi vain ihmetellä, miten Jumala on hänelle näin hyvä? Ruut ei löydä tähän vastausta itseään tutkimalla. Boas kuitenkin rakastuu Ruutiin ja haluaa huolehtia hänestä entistä enemmän. Myös Jeesus rakastaa meitä aivan erityisesti ja haluaa huolehtia meistä entistä enemmän.

Ruutin anoppi Noomi tietää Boaksen olevan sukulainen kuolleen miehensä Elimelekin kautta. Mooseksen laissa kerrotaan sukulunastuslaista, jonka Noomi tunsi. Noomi kertoo Ruutille, mitä hänen on tehtävä havaittuaan Boaksen rakastumisen tyttöön. Ruutin on jollain tavalla ilmaistava tahtonsa tämän puolisoksi ja sukulunajastaksi. Vasta sen jälkeen Boas voi toimia. Näin myös me menemme syntiemme tähden Jeesuksen luo ja pyydämme hänet lunastajaksi. Ruutin tahdonilmauksen jälkeen vastuu jatkosta jää Boakselle. Myös pelastuksessa on kyse siitä, että annamme vastuun elämästämme Jeesukselle. Jeesuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että hänen luokseen paenneesta ihmisestä huolehditaan. Tahdonilmauksen jälkee Ruut sai rauhassa asettua aloilleen ja odottaa. Asia on Boaksen hoidossa ja hän vie sen loppuun. Lunastaminen on Boaksen työ. Meillä on Vapahtaja, jonka hoidossa saamme levätä, hän on meidän Lunastajamme.

Neljännen luvun alku kertoo tuon ajan oikeusistunnosta, joka tapahtui tuohon aikaan kaupunginportilla. Boasin oli mentävä kaupunginportin kokouspaikalle, koska ilmeni, että oli toinen vielä läheisempi Elimelekin sukua oleva, jolla oli sukulunastajan oikeus ennen Boasia. Kaupungin vanhimmat muodostivat tuomariston. Toinen sukulunastaja luopuu lunastusoikeudestaan kuultuaan, että siihen sisältyy moabilaisen Ruutin lunastaminen eli ottaminen vaimoksi. Tämä nimettömäksi jäänyt toinen sukulunastaja on kuva meille siitä, kuinka Jumalan laki ei kykene pelastamaan ihmistä. Laki ei lunasta, jonkun täytyy kärsiä syntiemme rangaistus ja rakastaa meitä. Se on ainoa tapa pelastua. Emme kykene täyttämään Jumalan vaatimuksia, tarvitsemme sukulunastajan.

Boas lunasti Ruutin vaimokseen ja läsnä oleva väki riemuitsee syntyneestä liitosta. (4:11) Ruut synnytti pojan, jonka nimeksi tuli Obed. Pojasta tuli Daavidin pappa. Obedille syntyi Iisai ja Iisaille Daavid. Daavidin suvusta aikanaan syntyy Jeesus.
Oliko siis sattumaa, että Elimelek lähti vieraaseen Mooabin maahan? Että Ruut oli itsepintainen, eikä palannut kotimaahansa? Että Ruut meni juuri Boaksen pellolle? Entä oliko Jumalan rangaistus, että Häneen uskova, Hänen lapsensa Noomi menetti miehensä, lapsensa ja omaisuutensa?