Millainen sydän Jeremiaalla oli?

Jeremia tekee Raamatun profeetoista poikkeuksen siinä, että hän paljastaa itsestään paljon. Hän kertoo useita yksityiskohtia:
- syntyy pappissukuun
- valittiin profeetan tehtävään ennen syntymäänsä (1:5) ja sai kutsun siihen hyvin nuorena (1:6)
- profeetan tehtävän hän sai Jumalalta (1:9-10)
- sanoma mursi hänen oman sydämensä (9:1)
- ei voinut solmia avioliittoa, koska ajat olivat huonot (16:1-4)
- kansa torjui hänet (11:18-21, 12:6, 18:18)
- kansa vihasi häntä, häntä lyötiin ja pantiin jalkapuuhun (20:1-3)
- halusi luopua tehtävästään, mutta Jumala ei sitä sallinut (20:9)
- hänet vangittiin ja syytettiin petturuudesta (37:11-16)

Jeremia sai elää historiallisesti merkittävänä aikana nähdessään Jerusalemin tuhon ja kansan siirtymiseen Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen. Jeremia kannatti antautumista viholliselle ja alistumista pakkosiirtoon. Kansan etsikkoaika oli mennyt ohi. Epäjumalien palvelus oli mennyt liian pitkälle, vaihtoehdoksi Jumala tarjoili vain antautumismahdollisuuden, jolloin palkkioksi sai säilyttää henkensä. Näin Babylonian orjuus muodostui kansalle pelastukseksi. Jumala käytti vierasta jumalatonta kansaa pelastuksen välikappaleena. Pakkosiirron orjuus oli osoitus Jumalan rakkaudesta, vaikka ratkaisu ei ollut mieluinen Jumalallekaan. Samalla tavalla saattaa olla sinun ja minun kohdalla? Jumala joutuu ratkaisemaan syntiemme syvyydestä johtuvia ongelmia sillä, että Hän joutuu antamaan meidät vieraan maan orjaksi havahtuaksemme löytämään Jumalan tahdon?

Jumala valitsi kovan tuomion julistajaksi miehen, jolla oli herkkä ja myötätuntoinen sydän. Jeremia kaipasi myötätuntoa ja rakkautta, sitä ei kuitenkaan hänelle suotu. Niinpä hän valittikin, ettei jaksa hoitaa hänelle annettua tehtävää. Mutta huomasi pian Jumalan sanan olevan kuin liekehtivä tuli luissa. Sitä oli pakko kuuluttaa. Jeremia jatkoi työtään, vaikka se särki hänen sydäntään. Tämä on kuvaa myös Jumalan sydämestä. Jumala halusi kansansa tietävän, että vaikka hän tuomitsi heidät, se särki Hänen sydämensä.

Jeremia oli surujen ja tuskien tuttava, kuten Jeesuskin aikanaan. Ero oli siinä, että Jeesus kantoi meidän surumme ja tuskamme. Jeremia kantoi omaa taakkaansa. VT:n profeetoista Jeesus lainaa puheissaan eniten Jeremiaa ja Hooseaa. Hoosean kirja muistuttaakin sanomansa puolesta paljolti Jeremiaan kirjaa. Jeremia toimi profeettana Juudassa 40 vuotta, joka oli Jumalan antama aika kansan kääntymiseksi. Tämän jälkeen temppeli tuhottiin. Myös Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen kului 40 vuotta, kun temppeli jälleen tuhottiin.

Nykyisinkin Jumala ja hänen tahtonsa jätetään yleensä suunnitelmien ulkopuolelle. Raamatun sanoman esiin nostamisesta ei pidetä tänäänkään.