Sinun tulee repiä ja särkeä

Älä pelkää heitä; sillä minä olen tykönäs, ja pelastan sinun, sanoo Herra. Ja Herra ojensi kätensä ja tarttui minun suuhuni; ja Herra sanoi minulle: katso, minä panen minun sanani sinun suuhus. Katso, minä panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään, särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan: rakentamaan ja istuttamaan. (Jer. 1:8-10 Rk. 1776)
 Jeremiaan kirjan ensimmäisen luvun jae 10 on vuoden 1992 käännöksessä tulkittu näin: "Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa."

Jeremiaan aika
Jeremia oli pappissukua, kotoisin Benjaminin heimon alueelta. Jeremiaan isä Hilkia kuului pappisyhteisöön, joka korosti Mooseksen lakien noudattamisen tärkeyttä. Hurskaassa kodissaan Jeremiaa todennäköisesti suojeltiin silloisen pääkaupungin Jerusalemin paheilta. Kuningas Manassen kuollessa Jeremia oli vielä lapsi. Mutta Manassen pitkän hallituskauden aikana syntynyt turmelus jatkui hänen jälkeensäkin. Manasse rakennutti Juudaan maahan vieraiden jumalien temppeleitä, pystytti pakanallisia alttareita ja aloitti uudestaan meitä kauhistuttavat ihmisuhrit. Jerusalemin temppeliin hän pystytti Assyrialaisten irvokkaan jumalattaren kuvan, jonka kunniaksi papit ja miehiset palvojat järjestivät rituaalisia orgioita temppelissä asuneiden "pyhien" prostituoitujen kanssa. Temppelin pihoille pystytettiin auringonjumala samasin ja muita epäjumalia. Mooseksen lain mukaan kaikenlainen noituus oli kuoleman uhalla kielletty, silti henkienmanaajat ja enteiden tulkitsijat toimivat julkisesti. Kuninkaan toimia julkisesti vastustavia ihmisiä teloitettiin. Manassen kuoltua hänen poikansa Joosia peri valtaistuimen. Hän teki joukon jyrkkiä uskonnollisia uudistuksia pyrkien puhdistamaan valtakunnan pakanallisista piirteistä. Joosian sotilaat hajottivat vieraiden jumalien pyhäkköjä, temppelialueelta poistettiin epäjumalien kuvapatsaat, temppeliportot ja noituudenharjoittajat teloitettiin.
Jeremia oli ehkä 18-vuotias, kun hän tunsi kutsumuksensa ensimmäisen kerran. Jeremia piti itseään liian nuorena tehtävään, mutta Jumala rohkaisi häntä puhumaan kaikki, mitä Jumala käskee hänen puhua. Jeremiaalle paljastettiin Juudan tuleva tuomio. Tuomiota seurasi vainot. Jumala lupaa olla Jeremiaan kanssa ja pelastaa hänet. Jumala kielsi häntä ottamasta vaimoa, koska Juuda hävitettäisiin ja perheet tuhottaisiin sukupuuttoon. Tämän vuoksi Jeremia aloitti tehtävänsä raskain sydämin. Jeremia joutui vasten tahtoaan toimimaan tuomion julistajana omalle kansalleen. Hänen sanomastaan näkyy rakkaus omaa kansaa kohtaan ja syvä huoli sen katumattomuudesta ja synnistä. Hän oli johdonmukainen linjassaan myös vainoja ja vaivoja kohdatessaan. Tapahtumat vyöryivät siihen suuntaan, kuin hän oli ennustanut. Tämän näkeminen on ollut raskasta herkkätuntoiselle kansaansa rakastavalle profeetalle. Jeremiaasta tuli pian suoranainen kiusanhenki Jerusalemin kaupungissa. Hän jatkoi asukkaiden suomimista näiden pilkasta välittämättä. Jeremiaan halu oli pelastaa ihmiset, mutta ihmiset vastustivat ja pilkkasivat häntä. 

Jeremiaan kirja
Jeremiaan kirjasta voidaan poimia erilaisia teemoja, joita hän erityisesti piti esillä. Näitä ovat mm liitto Jumalan ja hänen kansansa välillä, Juudan kansan irtautuminen Jumalasta, leskien ja orpojen puolustaminen vahvoja ja jumalattomia vastaan, Jumalan rangaistukset seuraavat tietoista syntielämää. Jeremia rukoilee kansansa puolesta ja asettuu itsekin yhdeksi syntiseksi. Jeremia on suorasanaisuudestaan huolimatta herkkä ja sydämellinen.
Jeremiaan kirja on psalmien jälkeen pisin, se ei etene aikajärjestyksessä. Siitä löytyy runomuotoista tekstiä, suorasanaista julistusta ja kertomusta. Kirjaa voidaan jakaa myös eri kuninkaiden mukaan: Joosian aika, Joojakimin aika, Sidkian aika. Jakoperuste voisi olla myös: profetiat ennen Jerusalemin hävitystä (1-25), lohdutuksen kirja (20-33), kertova osuus (26-29, 34-45, 52), ennustukset naapurikansoista (46-51).
Ensimmäisessä luvussa Jumala puhuu Jeremiaalle pohjoisesta purkautuvasta onnettomuudesta maan asukkaiden päälle. Jumala sanoo kutsuvansa kaikki pohjoisten valtakuntien kansat. Juudan kansalle julistetaan tuomio kaikesta heidän pahuudestaan liittyen lähinnä epäjumalanpalvelukseen. Jumala rohkaisee Jeremiaa: "älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet ja papit nousevat sinua vastaan. Vaikka he ryhtyvät sotaan, he eivät sinua voita, sillä minä, Herra olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."
Kuningas Joosian ja Joojakimin aika
Kuningas Joosia ponnistukset Mooseksen lain mukaisten menojen palauttamiseksi Juudaan saivat uutta intoa kun Jerusalemin temppelistä löytyi vanha lakikirja, jossa Mooseksen lain määräyksiä perusteltiin. Egyptin liittoutuessa heikentyneen Assyrian valtakunnan kanssa Kuningas Joosia pelkäsi sen vaarantavan Juudan itsenäisyyspyrkimykset ja ryhtyi sotaan pyrkien estämään Egyptin etenemisen. Taistelussa Joosia haavoittui kuolettavasti ja kuoli matkalla Jerusalemiin. Pian sen jälkeen Egyptin armeija kukisti Joosian joukot ja Juuda jäi joksikin aikaa Egyptin yliherruuteen. Faarao Nekho nimitti Juudan kuninkaaksi Joojakimin, joka vallanhimossaan ei piitannut Joosian uskonnollisista uudistuksista. Pakanauskonnot levisivät nopeasti Juudan kuningaskuntaan. Jeremia sai Herralta tehtävän julistaa Jerusalemin temppelin esipihalla lehtimajajuhlan aikaan: "te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte jumalia, joita ette tunne. Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen." Jeremia ennusti vielä temppelin hävityksen. Väkijoukko hurjistui, koska he olivat sitä mieltä, että juuri Joosian uudistukset ajoivat heidät Egyptin valtaan. Väkijoukon mielestä Jeremiaan oli kuolemalla kuoltava. Viranomaisten toimesta hän kuitenkin täpärästi pelastui.
Joskus Jeremia masentui kutsumuksestaan niin, että hän epäili kutsumustaankin, silti hän ei voinut tukahduttaa polttavaa pakkoaan puhumiseen. Kuningas Joojakim ei piitannut Jeremiaan rangaistussaarnoista. Jeremia kuitenkin huolestui kuninkaasta ja nuhteli häntä ylellisestä elämästä, jolla rasitti omaa kansaansa. Vain neljä vuotta Joosian kuoleman jälkeen Egyptin ylivalta yhtäkkiä luhistui, kun Nebukadressar voitti farao Nekhon sotajoukon. Joojakimistä tuli Nebukadressarin palvelija. Samana vuonna Jeremia sai Herralta sanan: "ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka olen puhunut sinulle. Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja niin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä. Jeremiaalta oli evätty pääsy Jerusalemin temppeliin, niinpä hänen kirjurinsa hoiti tehtävän ja luki ennustuksia sisältävät kirjakääröt. Ne toimitettiin kuningas Joojakimille, joka samalla lämmitellessään hiilipannun hehkun ääressä poltti arvokkaat papyrukset.

Ensimmäinen pakkosiirto
Babylonialaiset marssivat 604 eKr Juudan halki. Kuningas Joojakim alistui taisteluitta ja maksoi suuren veron Nebukadressarille. Kolme vuotta myöhemmin Joojakim nousi kapinaan Babylonian yliherruutta vastaan, jolloin Nebukadressar lähetti joukkonsa Juudaa vastaan ja myöhemmin myös itse hyökkäsi armeijansa kanssa Juudaan. Jerusalemissa ei ehditty varustautua, Joojakim kuoli yhtäkkiä. Hänen 18-vuotias poikansa Joojakin nousi valtaistuimelle samaan aikaan, kun babylonialaiset piirittivät pääkaupungin. Kolmen kuukauden piirityksen jälkeen Jerusalem antautui. Valloittajat veivät aarteita Jerusalemin temppelistä, mutta eivät hävittäneet kaupunkia pahasti. Kuningas, hänen perheensä, ylimyksiä ja kaupungin vaikutusvaltaisia asukkaita, sotilaita ja käsityöläisiä vietiin vankeina Babyloniaan.
Nebukadressar asetti kuninkaan sedän Sidkian alaisekseen hallitsijaksi Juudaan.
Jeremia vaati Herran nimessä, että maan oli alistuttava kovaan kohtaloonsa. Kyseessähän oli vain oikeudenmukainen rangaistus siitä, että israelilaiset olivat rikkoneet liittonsa Herran kanssa. Näin Jeremia loukkasi maanmiestensä kansallista itsetuntoa ja tuli entistä vihatummaksi. Jeremiaan ajatusta pitää vastarintaa mielettömänä pidettiin maanpetoksena. Jeremia saikin Herralta ilmoituksen, että sitä kansaa ja valtakuntaa, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta minä rankaisen miekalla, nälällä ja rutolla. Sidkialle erityisesti hän lisäsi varoituksia taivuttaa itsensä Baabelin kuninkaan alle. Mahdollisesti Jeremiaan varoitusten vuoksi Sidkia sillä kertaa luopui jo käynnissä olevasta Babylonian vastaisesta salahankkeesta. Jeremia lähetti myös kirjeen Babyloniaan viedyille Juudan asukkaille ja kehoitti heitä alistumaan Herran tuomioon. Erityisesti hän varoitti heitä luottamasta ennustajiin, jotka neuvoivat kapinoimaan. Jeremia kirjoitti Jumalan tahdon olevan, että maanpakolaiset jäävät vankeuteen 70 vuodeksi, joka tarkoitti sitä, että vasta maanpakolaisten jälkeläiset saavat palata takaisin Jerusalemiin.
Juudan valloitus, Jeremiaan vankeus
Kansalliset piirit Juudassa painostivat kuningasta vapautumaan Babylonin alaisuudesta. v. 589 eKr Sidkia taipui ja julisti Juudaan itsenäiseksi. Nebukadressar joukkoineen valloitti Juudaan ja vimmaisen vastarinnan jälkeen saartoivat myös Jerusalemin. Piirityksen aikana Sidkia lähetti pappeja kysymään Jeremiaalta sanomia Herralta. Sanoma oli musertava: "joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon, mutta joka lähtee ulos ja menee kaldealaisten puolelle saa elää ja pitää henkensä saaliinansa. Sillä minä olen kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia vastaan sen onnettomuudeksi. Baabelin kuninkaan käsiin se annetaan ja hän polttaa sen tulella." Jeremia valitti tulossa olevaa tuhoa: "Voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Hävitys tulee hävityksen päälle, sillä koko maa on tuhottu."
Odottamatta jerusalemilaisille tuli apua Egyptistä ja Nebukadressar vetäytyi Jerusalemin muurien ulkopuolelle torjumaan hyökkääjiä. Jeremia oli kuitenkin vakuuttunut saamasta sanomastaan ja edelleen vaati antautumista. Kun Jeremia yritti lähteä kaupungista käydäkseen kotiseudullaan häntä syytettiin yrityksestä karata vihollisen puolelle. Hänet ruoskittiin ja suljettiin maanalaiseen vankiluolaan jääden sinne pitkäksi aikaa. Kuningas Sidkia kuitenkin salaa kysyi häneltä, onko sanaa Herralta, Jeremia vankeudestaan huolimatta totesi yksioikoisesti: "on, Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin." Samalla Jeremia pyysi vapauttamistaan vedoten siihen, ettei kuolisi maakuoppavankilaan. Pettymyksestä huolimatta Sidkia siirsikin Jeremiaan vankilan pihalla olevaan rakennukseen. Kun babylonialaiset uudelleen piirittivät Jerusalemin, Jeremia vaati antautumista. Kaupungin viranomaiset vaativat Jeremiaalle kuolemantuomiota sotilaiden taistelutahdon herpauttamisesta. Sidkia suostui vaatimuksiin ja Jeremia laskettiin köysillä vankilan pohjalla olevaan kaivoon, jonka pohjaliejuun hän jäi odottamaan kuolemaansa. Jeremiaa ei kuitenkaan täysin unohdettu, sillä etiopialainen hoviherra Ebed-Melek pyysi Sidkiaa säästämään Jeremiaan hengen ja sai luvan nostaa hänet kaivosta vankilan pihalla olevaan rakennukseen. Sidkia tapasi Jeremiaan salaa ja kysyi, onko kaupungilla enää mitään toivoa? Vasta kun kuningas oli vannonut, ettei hän surmauttaisi Jeremiaa hän toisti neuvonsa: "jos menet Baabelin kuninkaan luo, henkesi säilyy, eikä kaupunkia polteta tulella."

Toinen pakkosiirto
Sidkia ei noudattanut neuvoa ja Jerusalemin piiritys jatkui. Elintarvikkeet hupenivat ja kaupungin asukkaat kärsivät nälkää ja janoa. Vajaa pari vuotta piirityksen alkamisesta Jerusalem kukistui. Sidkia yritti paeta, mutta hänet saatiin kiinni ja hänen piti katsella poikiensa teloitusta. Hänet sokaistiin ja vietiin kahleissa Babyloniin, jossa vankeudessa ollessaan hän kuoli. Jerusalemin temppeli tuhottiin perustuksia myöten, talot poltettiin ja muurit hajotettiin. Jäljelle jääneitä merkittävimpiä kansalaisia ja käsityöläisiä vietiin Babyloniaan. Vain kaikkein köyhimmät jäivät maata viljelemään. Nebukadressar oli neuvonut säästämään Jeremiaan hengen, ehkäpä sen takia, että hän oli suositellut antautumista. Jeremia oli lähes 60 vuotias ja sai valita, lähteekö Babyloniaan vai jäisikö kotimaahansa Juudaan. Jeremia murheen murtamana ennustustensa toteutumisesta päätti jäädä Juudaan.

Kolmas pakkosiirto ja Jeremiaan loppuvaiheet
Joitakin aikoja myöhemmin kiivas isänmaanystävä Ismael ryhtyi salahankkeeseen Juudan vapauttamiseksi. Hän surmasi asetetun käskynhaltijan ja samalla babylonialaisia sotilaita. Kapinoitsijat panivat toimeen verilöylyn ja ottivat kaupungin asukkaita vangeiksi. Kapina kukistettiin, mutta murhaajat pääsivät pakenemaan. Kansa pelkäsi babylonian kostotoimia ja jotkut pyysivät apua Jeremiaalta. Kymmenen päivän rukouksen jälkeen Jeremia vaati heitä jäämään Juudaan. Pelko kuitenkin voitti ja he pakenivat Egyptiin vieden myös Jeremiaan väkisin mukanaan. Virkamiesten kostoretki Babyloniasta käynnistyi ja kolmannen kerran maata hävitettiin. Sadoittain juutalaisia vietiin Babyloniaan. Juuda joutui nyt Samarian käskynhaltijan alaisuuteen. Maahan muutti
uudisasukkaita ja he solmivat avioliittoja juutalaisten kanssa. Israelilaisten yhteiskuntajärjestys ja uskonnollisuus olivat kadota lähes kokonaan.
Jeremia ei enää kotimaataan nähnyt. Hän koetti pitää Mooseksen lain määräyksiä voimassa Egyptissä asuvien juutalaisten keskuudessa. Jeremiaan viimeiset ennustukset antoivat toivoa Baabelin vankeudessa oleville. Niissä Jumala asettuu Baabelia vastaan ja Juuda ei ole Herran hylkäämä. Jeremiaalla ei ollut vaimoa, eikä siten perhettä. Hänen kutsumuksensa oli julistaa Herran tahtoa. Se tarkoitti kovaa elämää ja kovia kokemuksia. Mitä voimme tänä päivänä oppia Jeremiaan elämästä?