"Ja Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas. Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään." (2 Moos. 12:21-23)
Keskeinen juhla VT:ssa on pääsiäinen. Silloin muistellaan Jumalan antamaa pelastusta. Hän johdatti kansansa pois Egyptin orjuudesta. Juhlaa vietettiin pelastumisen muistoksi ja teki joka vuosi Jumalan pelastusteon ajankohtaiseksi. Israelin kansan usko oli uskoa Jumalaan, joka johdatti kansan pois Egyptin orjuudesta. Ensimmäisen käskyn sanamuoto todentaa asiaa näin:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptin maasta" (2 Moos. 20:2-3)
Egyptissä israelilaisten kodeissa tuona yönä pyhä pelko oli käsinkosketeltava. Jumala itse kulki tuhoojaenkelit pyhyytensä suojana läpi Egyptin maan. Siinä kodissa pelastuttiin, missä oven pihtipielissä oli veren merkki. Kaikissa muissa kodeissa Jumalan pyhyys tuotti tuhoa ja kuolemaa. Tältä kuolemalta eivät olleet suojassa myöskään juutalaisten esikoiset. Kuolema kulki Vain verellä merkittyjen kotien ohi. Kuoleman omaksi joutuivat meidän inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna myös viattomat lapset. Sillä jos perheen esikoinen sattui olemaan vauvaikäinen, ei vauva säästynyt kuolemalta. Vain verisen ristin takana olevat esikoiset säästyivät. Mikä kauhea oppi! Jumala ei säästä kuolemalta lapsia, ei edes vauvoja. Sama Jumala, jonka olemme Hänen Pojassaan oppineet tuntemaan meitä rakastavana. Voiko Jumala olla niin julma ja epäoikeudenmukainen, että hänen pyhyytensä tuhoaa kuolemalla vauvatkin? (2 Moos 29:37, 30:29). Egyptissä valitus oli suuri, sillä tuon yön jälkeen ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa. (2. Moos 12:30)
Mooses kohtasi usein Jumalan pyhyyden aiheuttaman rangaistuksen uhan sietämättömän ankarana. Mutta kyse ei ollut pelkästä uhasta, sillä Jumala ei säästänyt omaa kansaakaan:
Ja hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'" (2 Moos 32:27)
Mooseksen käskyn mukaisesti toimittiin ja kansasta sai sinä päivänä surmansa kolmetuhatta miestä. Naisista ja lapsista Raamattu ei erikseen puhu tämän tappokäskyn yhteydessä. Tappokäskyä seuraavana päivänä Mooses nuhtelee myös jäljelle jäänyttä kansaa suuresta synnistä ja toteaa epävarmasti: "ehkä voin sovittaa teidän syntinne." (2. Moos 32:30)
Mitä voin sanoa tällaisen julmuuden edessä? Miten selitän itselleni, ettei Jumala säästä lapsiakaan? Miten voin uskoa moiseen tyranniin? Jumalahan on rakkaus, eikä julmuri.
Juutalaisille ristin symboli tuli tutuksi. Olihan verta sivelty ovenpäällisen lisäksi ovenkarmiin molemmille puolille. Messiaaninen juutalainen Daniel Brecher vahvistaa verisen ristikuvion kuolemalta suojelua myös sillä, että karitsa teurastettiin oven kynnykselle. Iisoppi kastettiin tähän teurastetun karitsan vereen. (Maljasta puhuminen saattaa olla kääntäjän ajatus? Hepreankielellä tässä käytetään termiä saf, joka asiantuntijoiden mukaan viittaa oven kynnykseen, siihen paikkaan jossa pääsiäiskaritsa oli uhrattava).
Jumalan nimenä toimiva risti sinetöi kodit. Juutalaisten oli pysyttävä tuon ristin takana, ikäänkuin Jumalan nimen alla pysyäkseen suojassa. Risti on Jumalan nimi, jonka kasteessa olemme saaneet suojaksemme. Siunaus ja turva olivat sisällä, ulkona kulki kuolema. "kukaan ei saa tulla ulos talonsa ovesta" 2. Moos. 12:22. Ne jotka tekivät Jumalan ohjeen mukaan, heille ristin muodostava veri toimi suojana Jumalan pyhyyttä vastaan.
Mekin saamme turvautua ristillä vuotaneen Jeesuksen vereen, se toimii suojanamme Jumalan pyhyyttä vastaan ja pääsemme pelastuksesta osalliseksi.
Juutalaiset viettävät edelleen pääsiäisateriaa Jumalan antaman pelastuksen muistoksi. Ateriassa ei pelkästään muistella Egyptistä vapautumista, vaan pelastus koetaan ajankohtaisena. Sillä aterialle osallistujat tunnustavat, että juuri hän on ollut orjana Egyptin maassa ja Jumala on pelastanut juuri hänet Egyptin orjuudesta. Juutalaiset lausuvat aterian yhteydessä ääneen perustelun sille, miksi juuri hänet on vapautettu:
"Olimme faaraon orjia Egyptissä, mutta Herra, meidän Jumalamme, johdatti meidät pois sieltä voimakkain käsin ja ojennetuin käsivarsin. Ellei Pyhä - kiitetty olkoon Hän - olisi johdattanut isiämme Egyptistä, me, meidän lapsemme ja meidän lastemme lapset olisivat yhä olleet faaraon orjina Egyptissä."
Kristittyinä voimme kiittää siitä, että juuri minut on pelastettu orjuudesta. Jumalan pyhyyden edessä saamme kokea pyhää pelkoa. Samanaikaisesti kuitenkin luotamme Jumalan Sanaan, kuten Israelin kansakin teki odottaessaan sisällä kuoleman yön jälkeistä aamua. Israelin kansalle luvattiin verellä sivellyt ovenkamanat pelastukseksi. Meille Jumala on luvannut Poikansa pelastukseksi. Tähän lupaukseen saamme juurtua kiinni. Tähän lupaukseen - Jumalan Sanaan saamme uskoa, kuten Israelin kansakin uskoi.
Ellei Jumala voimakkaiden ojennettujen käsiensä avulla olisi johdattanut meitä Kristuksen luo, olisimme edelleen orjuudessa. Jeesus asetti ehtoollisen pääsiäisaterian yhteydessä. Hän antoi opetuslapsilleen leivässä ruumiinsa ja viinissä verensä kehoittaen syömään ja juomaan Hänen muistokseen. Jeesus haluaa tällä sanoa enemmän, kuin vain muistella ehtoollisen yhteydessä Häntä. Jeesus vapautti synnin ja kuoleman orjuudesta Jumalan lasten vapauteen. Saamme ehtoollisella tunnustaa olleemme synnin orjia, mutta Jeesus on pelastanut tästä orjuudesta ja vapauttanut kuoleman vankilasta. Saan ehtoollisella uskoa syntini anteeksi syömällä Jeesuksen ruumiin leivässä ja juomalla hänen verensä viinissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti